Koira viljelee sipulia saavissa,
räsyjä roikkuu tuohivirsun
varresta. Silakkaparvi lähestyy
taivaanrantaa - Tähystä, kapoinen kuu, kaukaisuus
muistuttaa harakan rintaa, sitä joka ymmärtää
loskakeliä ja lapsia
jotka nauravat - kuten minä, kuten se joka on minä.

Se mikä on valkeaa kasvoissa, sieltä tulee
nauru, sen tajuaa.
Tartu kuokkaan, tee
maahan vako. monta pitkää. Minä kuulen
tuolla sisällä suhisee, ennen kuin kuulee muita
ääniä. Antaa kesän muutaman tulla, ruohon itää kaikkialla.
Ylhäällä kumpareella, kyllä, minä näen sinut nyt. Korvat,
silmät, hännän iloisen verson, kuin jotain joka juuri
alkaa kasvaa. Istutko sinä siinä
sisällä, vai sinäkö olet se. Joka täyttää rinnan. 
Se joka houkuttaa lämmön esiin
ja parantaa väärän ja nurjan. Istutko sinä siinä, kyllä vain,
nyt minä näen sinut, nuoletko kasvojani,
henkeni pienen kasvoja jotka eivät saa
tulla koviksi,
eivät saa kovettua.