SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

EVA-STINA BYGGMÄSTAR Eva-Stina Byggmästarin (s. 1967) esikoiskokoelma I glasskärvornas rike (Lasinsirpaleiden valtakunnassa) ilmestyi vuonna 1986. Sen jälkeen hän on julkaissut kymmenen runokokoelmaa. Viimeisin, Älvdrottningen ilmestyi vuonna 2006.
LAPSENOMAISIA KIELIKUPERKEIKKOJA
LAPSENOMAISIA KIELIKUPERKEIKKOJA 

Eva-Stina Byggmästar (s. 1967) on moneen kertaan palkittu runoilija. Muttei vain sitä: hän on myös kuvataiteilija. Hän on kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, mutta asuu nykyään Ruotsissa.

Runojen typografia on useissa Byggmästarin kokoelmissa tärkeä. Usein sanat hyppäävät suurin kirjaimin silmille, toisinaan ne tiputellaan lukijalle pikkuhiljaa, niin että tyhjä, valkea tila korostuu. Sanoista rakennetaan yllättäviä yhdistelmiä, lukijalle annetaan tilaa oivaltaa. För upp en svan –kokoelma (1992) käy hyvin esimerkiksi Byggmästarin typografialla kokeilevasta runoudesta.

Byggmästar debytoi nuorena, ylioppilasvuonnaan 1986, kokoelmalla I glasskärvornas rike. Sitä seurannut kokoelma Amuletten (1987) on pitkälti monologimuotoinen, aiheiltaan tumma, vieraantumisen ja ulkopuolisuuden tunteita kuvaava. Kaksi seuraavaa kokoelmaa, Spiralens form (1988) ja Drivkrafter (1990), eroavat edeltäjistään: yksinäisyyden tunne jää niissä taakse, yleisilme kevenee.

Läpi tuotantonsa Byggmästar on pohtinut identiteetin rakentumista, sitä, miten olla yksin tai suhteessa muihin. Tähän kiinnittyvät myös sukupuoleen liittyvät kysymykset, samoin kuin kysymys siitä, mitä on olla ihminen. Hän kirjoittaa kokoelmassaan Den harhjärtade människan (2001): ”Jag är ingen människa / det var något jag blev sedan”. Kokoelma asettaa ihmisen muiden keskelle, eikä vain muiden ihmisten, vaan myös eläinten, puiden, kivien ja kasvien joukkoon.

Byggmästar ammentaa vahvasta symboliikasta, assosioi symbolista toiseen, raskaasta kevyeen, kevyestä raskaaseen, Kristuksesta jänikseen. Uskonnollisiakin ulottuvuuksia voi hänen runoissaan nähdä, jos niin tahtoo.

Personifiointi on Byggmästarin paljon käyttämä keino, samoin lapsen näkökulma. Vilpitön hämmästys ilmiöiden edessä aikaansaa kepeyttä ja iloa. Runojen lähtökohta on usein lapsuudessa, jossakin tarunomaisessa. Den harhjärtade människan -kokoelmassa (2001) naivistisessa tosin viivytään vain silloin tällöin. Melankolia ajaa toistuvasti lapsenomaisen ohi. On jopa sanottu, että kokoelma on synkkyydessään raskasta luettavaa.

Byggmästarin runous on alusta alkaen ollut lähempänä riikinruotsalaista kuin suomenruotsalaista runoutta. On luonnehdittu, että Katarina Frostenson ruotsalaisista on eniten hänen kanssaan samaa maata. Suomenruotsalaisesta runoudesta lähinnä Gunnar Björling ja Tomas Mikael Bäck tulevat mieleen hengenheimolaisina.

Eva-Stina Byggmästarin kokoelmat: I glasskärvornas rike (1986), Amuletten (1987), Spiralens form (1988), Drivkrafter (1990), För upp en svan (1992), Framåt i blått (1994), Bo under ko (1997), Den harhjärtade människan (2001), Näckrosön (2003), Knoppar, blommor, blad och grenar (2005), Älvdrottningen (2006).

Janna Kantola


Koira viljelee sipulia saavissa

Onnenvaellus käydään varvasjuoksua

Kuinka kana saa

Minun lehmäni sanoo

Niin, viherturkki yllään

Nukkuu sisällä puussa

Naarmu tekee laskusillasta