|
Taivasta purjehtiva
Siirrä surua valvomaan pitempiä öitä, etenemään hautajaissaattueen hartaudella
ja hiljaisuudella. Anna sen kasvaa kokoiseksesi äläkä päinvastoin kutista omaa pyhää
ylevämielistä suuruuttasi nojaamaan sitä vasten. Anna vain kasvaa
tarkalleen näköiseksi. Yhdessä te ehkä kerran saavutatte yksiöisen sävelen
ja monta muistoa yhdestä samasta juuresta kasvaneen puun humisevan kuvion.
Se huojuttaa käsivarsiesi oksia. Vahvistaa rinta- kehäsi vuosirenkaiden uskoa varovasti
hartaalla, hauraalla selvänäköisyydellä. Suunnistaa sitkeästi ainoaa tietä, totuutta elävää kohti, säkeen säkeeltä, pitkin
kaltevaa, äkkijyrkkää mieltäsi. Taivaallinen, yönsileä majesteettini.
|