Sillaksi veden yli kaatui puu joka toisti aina samaa lausetta:
"Jos putoat sillalta, on kalan syntymäpäivä."
Toisella rannalla, toisesta suunnasta se jankutti:
"Jos vettä katselemaan jäät, on kuvan häät."
Ja pilvi (jota puun karkea latva oli raapinut)
kirjoitti ruutupaperille:
"Lohko tomaatit, leikkaa basilika, kaada viini karahviin
ja ajattele taivasalla nukkuvia."

Suunnistaja löysi rastit ja ylitti sillan,
jätti taakseen postit ja kioskit.
Vastassa oli suuri tammi, sen runkoon kaiverretut sanat:
"jos kosket minua, on näädän syntymäpäivä".

Metsä oli hirtetty tien kireään solmioon,
ja sille tielle suunnistaja lähti.
Sora herjasi joka askeleella, ja metsä,
sekään ei ollut vaan jupisi:
"Nämä puiksi muuttuivat, nämä eläimiksi, nämä ei-keneksikään."
Hän rukoili muistiaan, sen kantoja
peitti sammal ja mesisienten tuoksuvat lakit.

Sumu hälveni, ruumiinosat tulivat näkyviin,
mäntyjen takaa häämötti toinen piha ja leikki.

Lauloipa lapsi ihanasti,
puristi kädessään rullalle käärittyä seteliä ja ostoslistaa,
aina toista listaa ja toista seteliä.
Harva varoo sellaista seireeniä.
Suunnistajan varjo heittyi lelujen yli, 
                                       ja mihin sitten?