SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

HELENA SINERVO (s. 1961) julkaisi esikoiskokoelmansa Lukemattomiin vuonna 1994. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt kuusi runokokoelmaa. Hän on myös suomentanut Elizabeth Bishopin ja Yves Bonnefoyn runoja sekä sanoittanut Liisa Luxin esikoisalbumin (2002).
MUISTI KANTAA LASTA
MUISTI KANTAA LASTA 

Vuonna 1961 syntynyt Helena Sinervo on valmistunut Tampereen konservatoriosta pianonsoiton opettajaksi ja Helsingin yliopistosta filosofian tohtoriksi. Sinervo on opiskellut 90-luvun alussa lukuvuoden myös Pariisin VII yliopistossa.

Helena Sinervolta on ilmestynyt yhteensä seitsemän runokokoelmaa. Runot ovat helposti lähestyttäviä. Ensimmäinen lukukerta tarjoaa tuokiokuvia, konkreettista kuvastoa ja kauniita lyyrisiä kuvauksia, joihin lukija voi tarttua, ja lukukerta toisensa jälkeen avaa runojen sisältöä enemmän.
Lukijan eteen avautuu maailma, jossa konkreettiset ja abstraktit kuvat muodostavat tasavertaisina elämän kuvan. Kieli tarttuu ihmisten väleihin, sinuun, joka on läheinen ja kuin yhtä puhujan kanssa ”sinä puhallat tulen juoksemaan / ihoni alla” ja toisaalta selkeästi erillään ”Minä pesin kätesi pesässä. / Et ole vastuussa / minusta. / Sinä pesit käteni pesässä. / En ole vastuussa, / sinusta.” (Lukemattomiin) Kosketuspintaa ovat myös lukijan maailmassa näkemät kuvat: talo ja sen huoneet, seinät, lattiat, ulkoapäin kuvaillut tapahtumat kuten tyttö keinumassa punaisessa mekossa ja toisaalta uudet kielikuvat ja yllättävät ilmaukset: ”Sinulla on sydäntä. / Se sydännöi. / Ohutseinäinen pullo täyttyy paosta”.
Sinervon runojen muoto vaihtelee tiukan säkeistöllisistä runoista proosan muotoon, kuten Ihmisen kaltainen -kokoelman runossa ”Ajankohtaisohjelmia”. Runot ovat tavallisesti vapaamittaisia. Joskus, kuten runossa ”Metsästäjän laulu”, niissä on riimejä. Rytmin täsmällisyys vaihtelee soljuvasti rytmikkäistä runoista vapaaseen kerrontaan.
Proosarunojen jännitteet muodostuvat selvästi tapahtumien kuvauksesta, lyyrisimmillään Sinervon runot ovat huikean runollista kuvailua. Sinervon tuotantoa selkeimmin määrittelevä piirre onkin juuri vaihtelevuus. Tuokiokuvat välittävät vahvaa tilannetajua, toisaalta runoilija on ilmiömäinen kertoja, lopulta lukija löytää vielä puhtaan lyyrikonkin. Kertojana Sinervon aiheet vaihtelevat paljon: hän saattaa kuvata laajoja yhteiskunnallisia tapahtumia, tai sitten jotain aivan pientä ja henkilökohtaisesti koettua, kuten muistoa lapsuudesta, siitä, mitä lapsena ajatteli. Mennyttä kerrataan runoissa usein proustilaisen muistin avulla; puhuja lähtee avaamaan muistoja aistihavainnon tuoman mielleyhtymän seurauksena.
Sinervon kuvaama maailma on pääasiallisesti kaupunkilainen. Luonnonkuvat näyttelevät runoissa tärkeää osaa, mutta luontokin on usein urbaania: meri kohisee satamassa, puut peittävät hautausmaan. Luonto on runoissa tärkeä osa kokemusmaailmaa, ei vain symbolien lähde.
Sinervon runojen vaihtelevuuteen kuuluu myös liike intensiivisestä kokemusten ja tunnemaailman kuvauksesta selkeään ulkoiseen kuvailuun ja kantaaottavuuteen. Vaikka runoissa on selkeänä teemana identiteetin etsintä ja rakentaminen, eivät runot jää minän sisäpuolelle vaan runoilija on yhteiskunnallisimmillaan hyvin selkeä ja varma oman aikansa kuvaaja.
Yhteiskunnallisuus on lisääntynyt runoilijan tuotannossa koko ajan, ensimmäinen kokoelma Lukemattomiin tarjosi enemmän taitavaa arjen kuvausta, uusimmassa Ihmisen kaltainen ovat keskiössä ajan ilmiöt. Rinnastukset eivät osoittele, vaan oivaltavat maailman ristiriitaisuuksia hiljaa, kuin itsekseen. Kannanottojen mietiskelevä luonne alleviivautuu runossa ”Katso asioita myönteisessä valossa”, jossa lapsikultaa ensin opastetaan myönteiseen ajatteluun ja arjen pienten kauniiden asioiden huomaamiseen, todetaan ”ajattelee toimittajaa, / sen tytär ihan kuin sinä, / pureskelee luomuporkkanaa”. Ensimmäisen runon seesteisyys kuitenkin horjuu, kun lukija lukee viereen pienemmällä kirjasinkoolla painetun runon ”Tuhansia kuoli, ei se ole minun syytäni”, joka tihkuu uutisten katselijan syyllisyyttä ja sen torjumista. Runossa ”Metsästäjän laulu” puhuja kertoo kaukana vuorilla asuvasta ihmisen kaltaisesta eläimestä, joka ”kotisivuja selaa, / ei näe ei kuule meitä, / murheitaan paineitaan kelaa / pitkin bittiviemäreitä”. Lopulta puhuja rinnastaa ihmisen kaltaisen eläimen kaltaiseen, piirtäen käänteisilmaisuilla ihmisyyden menettämisen hennon rajan ja toteaa eläimen kaltaisen olevan napanuorastaan kiinni maassa, josta irrotettaessa ”heikossa toipilaassa / tapahtuu selittämätön käänne: / se roikkuu pian saaliina haassa / ja muistuttaa ystäväänne”.

Omien runokokoelmiensa kirjoittamisen ohessa Helena Sinervo on kääntänyt Elizabeth Bishopin runoja ja toimittanut Elävien Runoilijoiden Klubin MotMo-vuosikirjaa. Hän on myös kirjoittanut muun muassa Helsingin Sanomiin, Nuoreen Voimaan, Aamulehteen ja Imageen.
Helena Sinervo oli Runeberg-palkintoehdokkaana teoksella Sininen Anglia. Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon hän sai vuonna 2001.

Salla Karvanen

Lukemattomiin (1994), Sininen Anglia (1996), Pimeän parit (1997), Ihmisen kaltainen (2000), Oodeja korvalle (2003), Runoilijan talossa (romaani, 2004), Tilikirja (2005), Täyttä ainetta (2007), Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia (2007)


Päivän säkki

Myyrä

Kello

Pingviineillä kaikki on toisin

Ennen kuin sormet avaavat maan...

Sido lanka oviripaan

Matka hampaista nieluun

Lapsi on talo jota vanhemmat asuvat

Mies pani vaimonsa hautaan

Ota sinä seipäästä kun saat

Tyttö on niin terve, että kuume

Kun maatumisen vietti saa vallan

tämä on minun ruumiini

Nuolaisut, hieraisut, sipaisut

Ennen kuin sormet

Kun Sininen Anglia pysäköi väläh...

Kivi kelluu ja toinen

Lumen nimeen

Jos se ei saa tahtoaan läpi

Jos tuuli ei muista, muistatko sinä

Jään yli tie kaupunkiin on lyhyt

Tuolit

Neulanen

Teiresiaan nautinto

Burgundin herttuatar erkanee...

Kolme Rakkauslaulua

Puoliksi puuta

Ikävöivän jakeet

Suunnistusta

Anglian ääni

Mittauksia

Lasipallo