SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

JYRKI KIISKINEN (s. 1963) toimi Nuori Voima –lehden vastaavana päätoimittajana vv. 1991-1994 ja Books from Finland –lehden päätoimittajana vv. 1995-2000. Hän on ikäpolvensa keskeisiä kirjallisia vaikuttajia. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, kolme romaania ja kolme lastenkirjaa. Kiiskiselle on myönnetty Eino Leinon palkinto v. 1992, Kalevi Jäntin palkinto v. 1994 sekä Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinto v. 2000.
MITÄ ON TOTUTUN TUULILASIN TAKANA
Veli 

”Sängynrungosta ja patjasta 
rakensimme postivaunut, 

perintökirje kiisi kyydissä 
rannikolta toiselle, mereltä

merelle, halki punervien 
järkäleiden, joiden katveessa 

vieras rotu meitä aina vaani, 
kohti etäistä horisonttia, 

jonka rajattomuudelta sininen 
univormu meitä suojasi, 

kunnes sinä löysit intiaanin 
haudatut sanat, ne erottivat 

meidät, riistivät yhteisen kielen. 
Mikä teki sinusta Totisen 

Pilven, miksi aloit äkkiä vihata 
ratsuväkeä, heti kun kuulit 

sen saapuvan. Tuskin muistit, 
kuinka leikkasimme nukeilta 

umpisuolet, poistimme saksilla 
kasvaimet, äidin karhulangalla 

ompelimme haavat, revimme 
aina uudestaan auki, puoliksi 

puhdasoppisesta rakkaudesta, 
puoliksi lääketieteellisestä 

uteliaisuudesta, kerettiläisinä
synnytimme lapsia, keisarin 

tapaan, puimme ne sankareiksi, 
hoidimme pitkiä nukenkynsiä, 

leikkasimme hiukset aina lupaa 
kysymättä, opetimme niille

matematiikkaa ja luonnotietoa, 
säälimättä lävistimme sankarit, 

jotka nousivat esivaltaa vastaan, 
vaikka teimme sen salaa itse, 

heti kun silmä vältti, hurskaan 
näytelmän kulisseissa marssi 

yhtä jalkaa kaksi köyhää ritaria, 
jotka tiesivät miten rikastua, 

miten varastaa sekä rikkailta 
että rokottaa köyhiä, keksimme 

kielen jota kukaan muu ei ikinä 
opi, siinä kielessä kaikki rajat 

ovat näkymättömiä ja liikkuvat, 
pitävät tarpeen tullen, loimme 

yhdessä tilan jossa kulmakarvat,
asennot ja päällystakit voivat 

väitellä gramman tarkkuudella, 
lisätä sopimukseen petiittiä, 

asettaa lisäehtoja, säestää toista 
ja vetää samalla välistä, purkaa 

sitoumuksia, ketjuttaa kauppoja. 
Aikuinen näki vain pari pientä 

barbaaria, joille opettaa haarukan 
käyttöä, kun tuomarit punnitsivat

juhlavina kakunpaloja ja verisiä 
sydämiä, oikeuden vaa'assa.

Mutta äkkiä yhteinen kieli kuoli, 
koko manner autioitui yhdessä

vuodessa, vaikka rakensin sinne 
yhä tehtaita, teitä ja kaupunkeja: 

kun katsahdin sinua, näin vain 
uurteisen maakuoren, jonka 

pinnalta kansa muutti pois, vesi 
virtasi kartalta, heijasti tyhjät talot, 

piiput, pensaat ja nopeat pilvet, 
joiden sisällä vaelsi kuolleiden 

eläinten heimo. Et ikinä selittänyt, 
kuinka sinusta tuli vieras rotu. 

Kielessä ei ollut sanoja, eikä meillä 
enää ollut muuta.”


I (sarjasta Maisema särkyneen...

II

III

IV

V

VI

VII

VIII

IX

X

XI

XII

XIII

XIV

XV

XVI

XVII

XVIII

Veli

Kello neljä

Laulu

I-V

Huimaus

Enemmän tai vähemmän

Radio

Puheen jälkeen

Guru

Metodi

Etääntyminen

Verijäljet

Sen jälkeen

Puhe

Toivomus

Ero

Kertomus

Kun tuuli puhaltaa hyönteiset

Joku muu

Yön tunnit

Riisuutumisen vapaudesta

Ei kukaan

Putoan ylös

Kadotettu maa


 
Kokoelmasta Kun elän, 1999.