|
VIII
Painovoima ei tunne armoa,
rakkaus vetää aina luo sen,
mikä pakenee sormenjälkiään
vaikka käsi jätti ne merkiksi,
pyyhki ne pois, hän pakenee
kohti nopeita tekoja joissa
vietti toteutuu, kun auringon
massa vaatii kaiken, minut,
sinut, halun joka pakenee
selkäsi taakse, selkäni taakse,
vielä kun elän, ja luen päivän,
se hohtaa sivulta, kirjoitan sen.
|