Myöhään illalla pimennetyn ikkunan takana
minusta tuntuu, että olen eksynyt. Vieras maa,
kenties vieras planeettakin ovat vankilanani.
Silloin muistan linnun, variksen, joka päivällä
istuutui rantabulevardilla hyisessä tuulessa
katulampun kaarelle ja katsoi: Ihmeellisen
rauhallisesti se hallitsi maailmaa.
Juuri niin kuin lintu tahtoi, sujui liikenne ja aika,
täsmälleen minuutin kesti minuutti, tunti tunnin,
ihmiset kumartuivat tuulta, kohtaloaan vasten
ponnistellen vaivalloisesti ehtiäkseen perille,
minne varis lensi myrskytuulen kantamana,
tosin vaappuen, ajattelematta että lensi 
varis lensi. Myöhä ilta. Ajattelen. Lennä en.