Harmaat päivät kestän kyllä. Taivas matalalla
on, sen tiedän ennestään, ja rakastettujen
luo on yhtä pitkä matka kuin on Oseaniaan,
tähtikupoleihin, sateenkaariin, nuoruuteen,
mutta niin kuin vaate kylmään kuolevalta,
kuin pelastuslautta hukkuvalta unettomalta on
varastettu taika-avain siihen synkkään linnaan,
jonka torneista näkee maapallon ympäri,
vaikka on pimeää ja vaikka planeettamme ui
tuskanhuudoissa. Kauan, kauan sitten
viileä käsi laskeutui otsalle. Joku sanoi: Nuku!
Joku oli.