Tunnetteko tyhjän joka kolkuttaa ovelle?
Olitteko lounaistuulelle velkaa?
Tai jos käytitte Vivaldia väärin?
Painoitteko päänne pimeään ikkunaan silloin,
kun lepakko huusi nimeänne?
Entä oliko eilen syytä istua rappusilla?
Ja kuunnella mistä kantavat haukut?

Anteeksi jos häiritsen, mutta oletteko
menossa jonnekin?
Sallitteko että sytytän kaupungin valot?
Kiinnostaako teitä ihmisten suunnaton määrä?
Entä lauseet yhden miehen suusta
tuulisella seisakkeella?
Missä olisi parasta odottaa?
Näettekö kuinka illan punerrus osuu
vastapäisen kirkon pyöreään torniin?

Välitättekö vähästä?
Tai edes jostakin siinä?

Arvostatteko maailman lunta?
Oletteko herännyt joen solinaan?
Mitä jos kaivaisimme sieniä hiekasta?
Tai jos pyytäisimme jotakin sumulta?
Onko tullut vastaan lapsikatras näkinkenkiä käsissään?
Vaivaako ilo?
Kuuletteko kuinka pienet sydämet hakkaavat
pimeässä metsässä!
Osaisitteko nimetä ihania ääniä
joita kukaan ei kuule?
Oletteko kannatellut turhaa kämmenellä?

Oletteko seissyt syysmyrskyssä kallioisella niemellä
silloin kun majakan valokeila viiden sekunnin välein
lyö päänne läpi,
ja samalla hetkellä aika on yhtä lyhyt?
Olenko ennen tätä antanut teille ohjeita?

Se mikä kannattaa, on ihan ohut rima.