SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

MARKKU PAASONEN Markku Paasonen (s. 1967)
on helsinkiläinen kirjailija. Hän on julkaissut neljä runokokoelmaa. Hän on opiskellut filosofiaa ja teologiaa Åbo Akademissa, Turun yliopistossa sekä Oslon ja Münsterin yliopistoissa ja opettanut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden opistolla sekä toiminut Nuori Voima -lehden päätoimittajana.
J. H. Erkon runopalkinto 1997 Aurinkopunos-kokoelmasta. 2002 valtion kirjallisuuspalkinto teoksesta Voittokulku.

http://dbgw.finlit.fi/fili/bff/301/inkala.html
A Constantly Turning Baroque
Kyllä 

Olin seurannut tappajaa halki lumeen sorvattujen tunneleiden, virtsanhajuisten yömajojen, hotellien joiden kristallinen loisto leijaili alas katulamppujen uhkaavassa yksinäisyydessä, olin ajanut taksilla kymmeniä kilometrejä laitakaupungin sumussa. Revolveri painoi taskussani, luoti joka oli lävistänyt kaupungin keuhkot kiskoi perässään punaista harsoa ja valaisi tietä, välitin kuljettajalle yksinkertaisen version siitä suuntien ja nopeuksien koordinaatistosta, jonka olin sommitellut matkan varrelta poimimistani vihjeistä. Kaupunki ympäröi minua pimeydellään, maanalaisista tiehyistä purkautuvalla tahmeudella; sitä minun oli uhmattava, jos halusin tehtäväni päätökseen. Mikään ei saanut minua luopumaan tutkimuksesta - eivät maan uumenissa jymisevät tehtaat, eivät laivat joita ylpeys esti ankkuroitumasta vuoren rinteille -, vain ruumis, liian ilmeinen sivuutettavaksi, muodosti ongelman: sen hahmottomuus vastusti tutkivan katsetta. Tappajan jäljet näin sen sijaan ohikulkijan pelokkaassa katseessa, jarruvalojen verivanassa, aivoissa joiden tiedottomuudessa vaelsin. Kappelin kellot eivät luvanneet vapautusta; ne kutsuivat haudalle, jolla minun tuli antautua. Sillä hetkellä tunsin houkutusta niellä mullan, joka sisälsi elämäni siemenet, lunastaa kaiken juuri sellaisen akuin se oli minulle tarjolla -. Jäin miettimään, millaista olisi sanoa Kyllä.


Vapaus

Oodi hiuksille

Voisin kertoa

Laskoksia

Piiri

Tiamat

Tapaaminen

Film noir

Valkoista

Lahja

Putoaminen

Oodi kaatopaikalle

Kirja

Viimeinen tehtävä

Hakaniemi

Kaupunki nousee merestä

Kyllä


 
Kokoelmasta Lauluja mereen uponneista kaupungeista, 2005