SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

MARKKU PAASONEN Markku Paasonen (s. 1967)
on helsinkiläinen kirjailija. Hän on julkaissut neljä runokokoelmaa. Hän on opiskellut filosofiaa ja teologiaa Åbo Akademissa, Turun yliopistossa sekä Oslon ja Münsterin yliopistoissa ja opettanut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden opistolla sekä toiminut Nuori Voima -lehden päätoimittajana.
J. H. Erkon runopalkinto 1997 Aurinkopunos-kokoelmasta. 2002 valtion kirjallisuuspalkinto teoksesta Voittokulku.

http://dbgw.finlit.fi/fili/bff/301/inkala.html
A Constantly Turning Baroque
Lahja 

Aurinko on riisunut paljettinsa ikkunalaudalle ja puhuttelee kasvia nimillä joita korvani eivät ole kuulleet: Järvet nielevä samettiankerias, Paisuvainen, Onnea erittävä rakko. kasvi on imarreltu, oikea imarre, mutta silmistä näkee ettei se luota aurinkoon joka hyväilee kaikkia kasveja täältä Tyynellemerelle. Et sinä tarvitse aurinkoa, minä sanon kasville, meillä on niin hyvä suhde ettet sinä tarvitse edes vettä. Sekoitan votkaa tomaattimehuun ja tartun yhteen niistä pitkulaisista rauhasista joita kasvini roikottaa kielensä alla. Minun ei tarvitse kuin sivellä rauhasta pikkusormen kärjellä kun se jo lahjoittaa minulle pisaran, onnen kyyneleen. Sekoitan pisaran drinkkiini ja kohta merimiehet purjehtivat jaaloissaan, meripojat sinivalkoisissa lakeissa joiden päälle on ommeltu kirsikka. He palvovat aurinkoa hiekkajaalan kannella ja antavat minun nuolaista kirsikkaa. he ovat nuoria vielä, heillä on kalansilmillä suomut. Minä sidon levällä heidän suolaiset kiharansa joissa meri ja maa syleilevät toisiaan. Minä sirottelen heidän ympärilleen ja rasvaan heidän periskooppinsa. Minä teen mitä he ikinä tahtovat. Se on lahja jonka kasvini antaa minulle auringon alla.


Vapaus

Oodi hiuksille

Voisin kertoa

Laskoksia

Piiri

Tiamat

Tapaaminen

Film noir

Valkoista

Lahja

Putoaminen

Oodi kaatopaikalle

Kirja

Viimeinen tehtävä

Hakaniemi

Kaupunki nousee merestä

Kyllä


 
Kokoelmasta Voittokulku, 2001