SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

MARKKU PAASONEN Markku Paasonen (s. 1967)
on helsinkiläinen kirjailija. Hän on julkaissut neljä runokokoelmaa. Hän on opiskellut filosofiaa ja teologiaa Åbo Akademissa, Turun yliopistossa sekä Oslon ja Münsterin yliopistoissa ja opettanut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden opistolla sekä toiminut Nuori Voima -lehden päätoimittajana.
J. H. Erkon runopalkinto 1997 Aurinkopunos-kokoelmasta. 2002 valtion kirjallisuuspalkinto teoksesta Voittokulku.

http://dbgw.finlit.fi/fili/bff/301/inkala.html
A Constantly Turning Baroque
Voisin kertoa 

Voisin upottaa kourani mekaanisen linnun sisälmyksiin ja nostaa puoliksi sulaneen tarinan päivänvaloon. Voisin kertoa kaupungista joka eräänä päivänä heräsi tuhatvuotisesta koomasta ja oli tunteva kone, saven ja suoveden varassa hyllyvä betoniaivo. Voisin kertoa kaupungista joka rakastui kiinalaiskorttelin poikaan niin että seurasi häntä herkeämättä valvontakameroilla, kaupungista joka riutui koska ei voinut olla ihminen. Mutta koska elämä ei ole tapahtumissa vaan kielessä joka ne käärii, joka avautuu ja sulkeutuu kuin laskostunut palttoo, tunneleistaan hikoileva ruumis, koska elämä ei ole tapahtumissa, en kerro teille mitään. Enemmän minua huvittaa harhailla jätösten keskellä, sortuvien räystäiden alla, katsella kadun kaukaisuudessa tuikkivia jarruvaloja, miettiä millaista elämä siellä on, pakenevassa vauhdissa, toisaalla, toisaalla. Katsokaa tätä röykkiötä, sanoisin ellen tietäisi että teillä on silmienne edessä pelkkä paperi. Katsokaa mikä lajien monimuotoisuus puuhun ja muoviin kätkeytyy! Entä heijastukset rapakossa sitten: jos oikein kurkottaa, näkee tuikahduksen ylemmistä kerroksista. Niiden asukkailla on toisinaan onni nähdä jopa taivas. Meille sen sijaan näkyy pelkkiä heijastuksia. Voisin tarttua valoa karvoista ja nykäistä sen tänne alas, kun se karauttaa limusiinillaan ohi, mutta enemmän minua huvittaa kietoa teitä lauseiden lumppuihin, sanojen laskoksiin, kierrätettyyn valoon.


Vapaus

Oodi hiuksille

Voisin kertoa

Laskoksia

Piiri

Tiamat

Tapaaminen

Film noir

Valkoista

Lahja

Putoaminen

Oodi kaatopaikalle

Kirja

Viimeinen tehtävä

Hakaniemi

Kaupunki nousee merestä

Kyllä


 
Kokoelmasta Voittokulku, 2001