Electric Verses

Etusivu : Markku Paasonen

Markku Paasonen

Markku Paasonen

Markku Paasonen (s. 1967)
on helsinkiläinen kirjailija. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa Aurinkopunos (1997) ja Verkko (1999) sekä proosarunoteoksen Voittokulku (2001). Opiskellut filosofiaa ja teologiaa Åbo Akademissa, Turun yliopistossa sekä Oslon ja Münsterin yliopistoissa ja opettanut kirjoittamista mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden opistolla sekä toiminut Nuori Voima -lehden päätoimittajana.
J. H. Erkon runopalkinto 1997 Aurinkopunos-kokoelmasta. 2002 valtion kirjallisuuspalkinto teoksesta Voittokulku.


A Constantly Turning Baroque

Vapaus

Olen nähnyt vapauden jumalattaren huulet. Näin ne Pariisissa tekniikan museossa. Siellä oli Rousseaun ja Voltairen kaltaisia tunnettuja miehiä. He kelluivat säiliöissä vihreän nesteen keskellä. Näin ne Pariisissa tekniikan museossa. Heidät oli kytketty johtoihin ja animoitu sähköllä. He kelluivat vihreän nesteen keskellä. Se ei ollut miellyttävä näky. Heidät oli kytketty johtoihin ja animoitu sähköllä. Siksi he kykenivät suorittamaan yksinkertaisia liikkeitä. Se ei ollut miellyttävä näky: sähkö sai heidän kätensä ja jalkansa nykimään. Siksi he kykenivät suorittamaan yksinkertaisia liikkeitä. He uivat jäykin vedoin. Sähkö sai heidän kätensä ja jalkansa nykimään. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. He uivat jäykin vedoin, vaikka neste virtasi nopeasti. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Säiliöissä kellui liikkumatonta planktonia, vaikka neste virtasi nopeasti. Vaikka virtaukset miten heittelivät suurmiehiä, säiliöissä kellui liikkumatonta planktonia, jota suurmiehet nauttivat ravinnokseen. Vaikka virtaukset miten heittelivät suurmiehiä, ne olivat välttämättömiä vapaudelle, jota suurmiehet nauttivat ravinnokseen. Säiliössä Voltairen oikealla puolella oli kaksi metallitankoa. Ne olivat välttämättömiä vapaudelle; vapauden jumalattaresta oli nimittäin jäljellä vain huulet. Säiliössä Voltairen oikealla puolella oli kaksi metallitankoa, joihin ne oli kiinnitetty. Vapauden jumalattaresta oli nimittäin jäljellä vain huulet; niitä liikuttivat tietokoneohjatut sauvat, joihin ne oli kiinnitetty. Vaikka huulet olivat elävää lihaa, niitä liikuttivat tietokoneohjatut sauvat. En nähnyt tietokoneen käyttäjää. Vaikka huulet olivat elävää lihaa, ne puhuivat mekaanisen kaavan mukaan. En nähnyt tietokoneen käyttäjää: huulet näyttivät liikkuvan itsestään. Ne puhuivat mekaanisen kaavan mukaan, jossa jokainen lause toistuu tarkasti. Huulet näyttivät liikkuvan itsestään; luultavasti vaikutelma oli harkittu osa esitystä, jossa jokainen lause toistui tarkasti, jotta puhe vaikuttaisi suggestion keinoin. Luultavasti vaikutelma oli harkittu osa esitystä: huulet toistivat ”vapaus…”, ”jokaisen kansalaisen oikeus…” ja ”lain edessä tasavertaiset…”, jotta puhe vaikuttaisi suggestion keinoin. Miten ajankohtainen sanoma!” Huulet toistivat ”vapaus…”, ”jokaisen kansalaisen oikeus…” ja ”lain edessä tasavertaiset…” Puhe vaikutti minuun suuresti: Miten ajankohtainen sanoma! huudahdin. Puhe vaikutti minuun suuresti: Miten hyvin kaikki onkaan Pariisissa! huudahdin. Kerron lapsilleni, miten hyvin kaikki onkaan Pariisissa. Olen nähnyt vapauden jumalattaren huulet! Kerron lapsilleni: siellä oli Rouseaun ja Voltairen kaltaisia tunnettuja miehiä.


  • Vapaus
  • Oodi hiuksille
  • Voisin kertoa
  • Laskoksia
  • Piiri
  • Tiamat
  • Tapaaminen
  • Film noir
  • Valkoista
  • Lahja
  • Putoaminen
  • Oodi kaatopaikalle
  • Kirja
  • Viimeinen tehtävä
  • Hakaniemi
  • Kaupunki nousee merestä
  • Kyllä