SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

CLAES ANDERSSON CLAES ANDERSSON (s. 1937) on suomenruotsalainen kirjailija, muusikko ja psykiatri sekä entinen kulttuuriministeri ja kansanedustaja. Andersson on kirjoittanut kaksikymmentä runokokoelmaa sekä lisäksi proosaa, näytelmiä, kuunnelmia, kolumneja ja arvosteluita. Hän on julkaissut myös poliittiset muistelmat. Andersson debytoi runoilijana Ventil-kokoelmallaan vuonna 1962. Toistaiseksi tuorein runokokoelma Tidens framfart on vuodelta 2005. Vuonna 2006 Anderssonilta ilmestyi romaani Saltomortal.
RAKASTAJA JA YHTEISKUNTAKRIITIKKO
Minun syntyessäni Helsinki... 

Minun syntyessäni Helsinki oli keskisuuri
kaupunki jossa oli nupukivikadut
Muutamaa vuotta myöhemmin alkoi sota
Minä olin juuri oppinut pitämään suuni kiinni
Vanhoja naisia lojui hujan hajan kaduilla
pommituksen jäljiltä   Ne yrittivät tappaa meidät kaikki
Ei minkäänlaista järjestystä
Yhtenä rytinäyönä kun kaikki meni mustaksi
äiti kantoi minut kellariin
Katosi sitten, hänellä ei ollut ollenkaan silmiä
Tuli kylmää ja märkää ja pimeää
Se tuntui keuhkoissa
Siellä oli rautaovi jota ei saanut avata
Kun minä nipistin silmäni kiinni koko talo muuttui
hämähäkinverkkokeinuksi johon kaikki kuolleet
ripustettiin pitkistä köysistä kellarikäytävälle
Juuri kun ihan lähellä putosi pommi isä
ja äiti halasivat toisiaan viimesitä kertaa
niin kuin lapsilta kielletyssä elokuvassa
Sireenit oli tulleet hulluiksi, ne tunkivat
minun korviini korvalappujen läpi
Isä oli poissa koko ajan vaikkei sitä ajatellut
Minä kannoin valkoisen kissani kelleriin    Siellä istuttiin
niin kauan että se tuli sokeaksi ja lähti karkuun
Joku löysi sen pää räjäyetttynä laatikosta 
jossa luki Sanomalehtipaperia
Minä tunsin sen kyllä, ymmärsin ettei 
kehenkään voinut luottaa
Minä en itkenyt, olin ihan kuiva
Minä niin kuin nousin pois itsestäni ja näin
jääväni maahan makaamaan päättömänä
Minä pidättelin henkeä kunnes kissani tulisi ehjäksi taas
Ei se koskaan onnistunut
Minulla oli kehnot keuhkot, minä kuolisin pian
Me asuttiin vedessä jääkuoren alla
Minä olin hiljainen lapsi, ammuskelin päitä
rotilta ilmakiväärilläni.
Oli liian vaivalloista hengittää
Pohjassa veden alla jokin liikkui edestakaisin
kuin heiluri
Se näytti vähän jäähän kiinni jäätyneen
golfhousuisen pikkupojan ruumiilta


Herään ja uskon olevani taivaassa

Sataa lunta

New Yorkin viemäriverkostossa...

Kun olet kuollut...

Kuin ranta me harjoittelemme puh...

Kuka se oli joka...

Koko yön me puhuimme kuolemasta

Keskustelua öisellä verannalla

Minun syntyessäni Helsinki...

Andersson

Uusi teologia

Mutisee itsekseen

Huonetoverit

Kun ihminen särkyy

Patsasoppia peruskouluille

Isoäiti oli karvainen ja ironinen

Kuin mitään ei olisi tapahtunut


 
Kokoelmasta Under, 1984 
Suomentanut Pentti Saaritsa