Koko yön me puhuimme kuolemasta, kaikesta siitä
    mistä me emme halunneet luopua,
kävelyretkistä pellon yli saunarantaan,
    sateen öisestä rummutuksesta peltikattoon,
fyysisestä halusta kirjoittaa,
    meidän sähköisistä lemmenkohtauksistamme,
elokuvailtojen lakritsista ja hikoilevista käsistä,
    hunajaveitsien kaltaisista kirjoista.
Mutta myös ahdistuksesta, tilapäisesti siedettävästä, ja
    aamuista kun sinä hait kahvin sänkyyn ja luit
sanomalehtien otsikoita ääneen,
    lapsistamme jotka venyivät pituutta ja katosivat
meidän elämistämme,
    höyryävästä teemukista ja haapojen havinasta
verannan avoimen ikkunan läpi.
    Pihlaja väläyttää punaiset seis-valonsa,
sydän pumppaa väsymättä,
    kissa juo vettä siniseltä vadilta
ja minun ajatukseni leviävät kuin renkaat
    sinisen pesuvadin pinnalla.