SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

KJELL WESTÖ (ANDERS HED) (s. 1961) on julkaissut neljä runokokoelmaa, Tango Orange (1986), Epitaf över Mr. Nacht (Hautakirjoitus Mr. Nachtille, 1988), Avig-Bön (Nurja rukous, 1989, pseudonyymillä Anders Hed) ja Dikter (Runoja, 1992). Sen jälkeen hän on siirtynyt pääasiassa proosakirjailijaksi.
TUOKIOKUVIA SUKUPOLVESTA
TUOKIOKUVIA SUKUPOLVESTA 

Kjell Westö tunnetaan parhaiten hittiromaanistaan Drakarna över Helsingfors, 1996, (suom. Leijat Helsingin yllä, 1996), josta Peter Lindholm ohjasi elokuvankin. Kirja kronikoi yhden suvun ja sukupolven tarinan, ja paljolti samoilla linjoilla jatkaa myös Vådan av att vara Skrake, 2000 (suom. Isän nimeen).

Pekka Tarkan mukaan Westö on halunnut ”kirjoittaa surulaulun kadotetusta sukupolvesta, nuorisosta joka joutui 1980-luvun lopun katteettoman taloudellisen nousukauden nieluun ja ajautui arvojen tyhjiöön. Hänen proosansa heijastaa hellämielisen ironista elämänriemua ja erotisoi Helsingin ja sen vuodenajat.” Kuvaus pätee Westön runoihinkin – kyllä, sellaisiakin hän on kirjoittanut.

Heti Svenska Litteratursällskapetin palkinnon voittaneessa esikoisessaan Tango Orange (1986) Westö piirtää myötätuntoiset muotokuvat Caritasta (”trött: väsynyt: fatigué: müde: tired och så vidare”), Sebastienista, Fat Mollysta ja monesta muusta henkilöstä, joiden sukulaisia voi bongata niin seuraavasta runokokoelmasta Epitaf över Mr. Nacht (1988), Westön romaaneista kuin novellikokoelmista Utslag och andra noveller, 1989 (Merkitty ja muita novelleja, 1990) ja Fallet Bruus, 1992 (suom. Tapaus Bruus ja muita kertomuksia, 1993).

Etenkin juuri liitoksistaan pursuavan runsaasta Tango Orangesta, mutta myös Westön myöhemmistä runoista on ainakin näin jälkiviisastellen helppo huomata runoilijan olleen matkalla proosaan. Runot ovat useimmiten kuin romaanin kohtauksen tai henkilön hahmotelmia, Westön proosan tavoin modernistisista ideaaleista iloisesti irrallaan. ”Haluaisin kertoa tuon ihmisen tarinan, mutta toistaiseksi en malta luoda kuin tämän tuokiokuvan”, Westo on itsekin luonnehtinut etsikkoaikaansa kirjailijana.

Westö suosii runoissaan - kuten proosassaankin - rockmusiikin ja laajemminkin populaarikulttuurin modernia mytologiaa. ”Aika – 1980-luvun loppu – suosi ’puhdasta’, niukkaa, kieleen keskittyvää runoutta. Minulla taas oli kärsimätön luonne ja romanttinen ja epäpuhdas taidekäsitys”, Westö määrittää paikkansa Miten kirjani ovat syntyneet 4 -teoksessa ja nimeää tuonaikaisiksi suosikeikseen amerikkalaisen beatrunouden sekä muun muassa Diktoniuksen, Martin Enckellin, Claes Anderssonin, Lorcan ja Nerudan.

Kolmas kokoelma, salanimellä Anders Hed julkaistu Avig-Bön erottuu selvästi Westön muusta tuotannosta. Kahden edellisen kokoelman tavoin etupäässä marginaaliin sysättyjä ihmisiä kuvaavaa, mutta edeltäjiään niukkaeleisempää kokoelmaa leimaa melkeinpä jälkimoderni sanoilla leikittely. Kokoelman nurinkurisissa rukouksissa kiinnittää huomiota muun muassa toiston sukkela variointi, mistä esimerkkinä runo kolmannesta ja viimeisestä osastosta
”stilla kub”:
”du säger du gör mig / jag säger jag gör dig / vi enas vi gör varandra / narrar vi / när artens glupska språng / över döden bestiger oss båda / gör oss”.

Avig-Bönin nimiruno kiteyttää kielipelin hengen:
”nurja rukous / on ivaa ja roolipeliä / näyttää siltä mitä se ei ole / nurja rukous / on ilveilyä ja narrinpeliä / luo brändin siitä / mitä se ehkä on; / klovnin kyynelpisara / unssi harakkaa / naulan verran käkeä / nurja rukous / on niin harras / että alkaa naurattaa” (suom. Jyrki Kiiskinen).
Kohtaloaan vastaan kamppailevia ihmisiä chaplinmaisesti luonnosteleva Avig-Bön osoittaa, että Westössä olisi (ollut?) ainesta muuksikin kuin kertovaksi runoilijaksi.

TUOMO KARHU

Tango Orange (1986), Epitaf över Mr. Nacht (1988), Avig-Bön (1989), Utslag och andra noveller (novelleja, 1989), Dikter (1992), Fallet Bruus (novelleja, 1992), Drakarna över Helsingfors (romaani, 1996), Vådan av att vara Skrake (romaani, 2000), Lang (romaani, 2002), Lugna favoriter (novelleja, 2004), Där vi en gång gått (romaani, 2006)


Sydän

Simeon Salos

(päiväkoti) 1.

(päiväkoti) 2.

(päiväkoti) 3.

Loikka

B:lle

LENTORATA

En ole särmikäs