SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

SIRKKA TURKKA (s. 1939) on kirjoittanut 14 runo- ja proosakokoelmaa. Turkka on saanut Finlandia-palkinnon vuonna 1987, Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon vuonna 1994 sekä Eino Leinon palkinnon vuonna 2000. Hän on työskennellyt myös eläintenhoitajana ja tallimestarina.
KAIKEN VAATIMATTOMAN PYHYYS
 

Ja maailma seisoi yhdellä jalalla kuin kurki,
kun emo synnytti minut, tiikerin,
jolla hulluus istuu päässä,
niin villin villisian,
gepardin tuulta nopeamman, niin tuuliseen aikaan.
Se vain synnytti ja synnytti,
kunnes vihdoin synnyin
silmin tätä maailmaa katsomaan.
Emo parka, köyhä, laiha emo, nuoli minut,
imetti ja peitti, kätki vatsakarvoihinsa.
Lumeen, aurinkoon ja tuuleen synnyin,
ja sanoin heti, minä eläin, rukoilin yötä,
pimeämpää kuin yö, siinä minä huusin yölle,
jossa valo kulki, kirkas, edestakainen:
kiltti Madonna, Paras Lady,
anna minun jo nukkua otsasi rauhaan,
eläinten Jumala, armahda minut.
Vasta synnyin, ja jo nyt en jaksa enää,
minun pörröiset vauvan tassuni
aivan rukoilevat: auta minua.
Ja minun emoni siinä alkoi valittaa
kuin bassoviulu, kuin kiusattu aasi
ja alkoi tehdä kuolemaa
niinkuin vanha pihlaja, joka tutisten
nielaisee itseensä yön, kuninkaiden kuninkaan,
nimien nimen: Kuoleman nimen


Autuaita ovat hengellisesti köyhät

En tahdo nähdä Ignation verta

Hevonen haukottelee, sen silmät...

Seison katolla, tuulee, sataa

Toivo mitä ikinä tahdot, mitä vain

Talvella tästä juoksi susi yli...

Vuodesta vuoteen huono ja pölyin...

Aina liian nopeasti

Talo rakennettiin sata vuotta...

Elämä on kevyttä ja ohimenevää

Syvällä metsässä nukkuu suuri...

Kolhin itseäni kaksikymmentä vuotta

Pihalta löysin jäniksen käpälän

Yksin, kummissaan syyskukka kulki

Koira nukkuu ruudullisten ikkuna...

Kaikki ne ovat siellä

Me ajamme suuren yön ja ukkosen...

Ja taivaalla tumma pilvi kuin...

Olen laihtunut, tietääkseni

Suhteellisuusteoria on teoria...

Syksy, vanha ajomies, kusemassa

Ja maailma seisoi yhdellä jalall...


 
Kokoelmasta Tule takaisin, pikku Sheba, 1986.