SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

SIRKKA TURKKA (s. 1939) on kirjoittanut 14 runo- ja proosakokoelmaa. Turkka on saanut Finlandia-palkinnon vuonna 1987, Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon vuonna 1994 sekä Eino Leinon palkinnon vuonna 2000. Hän on työskennellyt myös eläintenhoitajana ja tallimestarina.
KAIKEN VAATIMATTOMAN PYHYYS
 

Kolhin itseäni kaksikymmentä vuotta ja sitten
       vielä risat päälle, tuli vain mieleen
päärynäpuuta puistellessa: koirat, varjo ja kohtalo.
       Että vielä on ilo seistä tuulessa
tupakalla surkeasti nuhassa ja nikotellen,
   kun salamoi ja ukkonen hajoaa järven ylle.
       Että vielä on kaunis kuin romahtanut
       jumala, nenä murskana, leuka vääntynyt,
               silmä kuin särkynyt porsliinipotta.
Että jossain Unhold, sokea hirvi, korkea kuin 
       pakkaspäivä, koputtaa ovea sorkallaan, 
               vain palan lanttua saadakseen.

Joku vääntää runoa: sataa, lintu hyppii 
       rannan ruusussa, ja kauempana jo ukkonen
                                        kokoaa voimiaan.
Että vielä on ilo kuin ainut tuikkiva tähti:
       pudota läpi yön, väsyä, hajota, kiitää
               kovaa vauhtia ilman turvavyötä
       loppuelämänsä lyhyin matka, selkä edellä
               kohti itseään, takaisin omaan syntymäänsä.


Autuaita ovat hengellisesti köyhät

En tahdo nähdä Ignation verta

Hevonen haukottelee, sen silmät...

Seison katolla, tuulee, sataa

Toivo mitä ikinä tahdot, mitä vain

Talvella tästä juoksi susi yli...

Vuodesta vuoteen huono ja pölyin...

Aina liian nopeasti

Talo rakennettiin sata vuotta...

Elämä on kevyttä ja ohimenevää

Syvällä metsässä nukkuu suuri...

Kolhin itseäni kaksikymmentä vuotta

Pihalta löysin jäniksen käpälän

Yksin, kummissaan syyskukka kulki

Koira nukkuu ruudullisten ikkuna...

Kaikki ne ovat siellä

Me ajamme suuren yön ja ukkosen...

Ja taivaalla tumma pilvi kuin...

Olen laihtunut, tietääkseni

Suhteellisuusteoria on teoria...

Syksy, vanha ajomies, kusemassa

Ja maailma seisoi yhdellä jalall...


 
Kokoelman nimi ei tiedossa