SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

SIRKKA TURKKA (s. 1939) on kirjoittanut 14 runo- ja proosakokoelmaa. Turkka on saanut Finlandia-palkinnon vuonna 1987, Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon vuonna 1994 sekä Eino Leinon palkinnon vuonna 2000. Hän on työskennellyt myös eläintenhoitajana ja tallimestarina.
KAIKEN VAATIMATTOMAN PYHYYS
 

Vuodesta vuoteen huono ja pölyinen lamppu syö näköäni,
sydämen tontti on autio ja turvaton.
Kipu tulee pieninä aaltoina, vain terve jaksaa tällä tavoin sairastaa.
Muut senkun kuolevat, ketä milloinkin haudataan,
pestään ja siunataan, ja äänettömin jalkaterin vainajat
osoittavat meille tähtien aikaa.
Runoudessa historialla on sama tehtävä kuin taulussa raameilla:
katsoa etteivät pilvet karkaa tai vuorineuvos ala kieriä
seinältä rappuja pitkin kadulle.
Kumma etteivät hullut ole vielä hullumpia,
aivan sattumaa, jos säästyy putoamasta hulluuden poimuun,
pitkän pään pitkään maailmaan,
iänkaikkiseen villapipoon.
Tunnen miehen jolla on revitty parta ja ystävällinen hymy.
Hän myy runojaan aina kappaleen kerrallaan, olisin ostanut
yhden, mutta se oli jo myyty.
Hän myy ne sitä mukaa kuin ne syntyvät, hän ei nai
junaa eikä tarjoilijaa, ei asemia eikä asemien välejä.
Hän tietää, että melkein sokeana raihnas ruumis
paljastetaan kivulle,
kuin maa lehtipeiton alta.


Autuaita ovat hengellisesti köyhät

En tahdo nähdä Ignation verta

Hevonen haukottelee, sen silmät...

Seison katolla, tuulee, sataa

Toivo mitä ikinä tahdot, mitä vain

Talvella tästä juoksi susi yli...

Vuodesta vuoteen huono ja pölyin...

Aina liian nopeasti

Talo rakennettiin sata vuotta...

Elämä on kevyttä ja ohimenevää

Syvällä metsässä nukkuu suuri...

Kolhin itseäni kaksikymmentä vuotta

Pihalta löysin jäniksen käpälän

Yksin, kummissaan syyskukka kulki

Koira nukkuu ruudullisten ikkuna...

Kaikki ne ovat siellä

Me ajamme suuren yön ja ukkosen...

Ja taivaalla tumma pilvi kuin...

Olen laihtunut, tietääkseni

Suhteellisuusteoria on teoria...

Syksy, vanha ajomies, kusemassa

Ja maailma seisoi yhdellä jalall...


 
Kokoelman nimi ei tiedossa