SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

SIRKKA TURKKA (s. 1939) on kirjoittanut 14 runo- ja proosakokoelmaa. Turkka on saanut Finlandia-palkinnon vuonna 1987, Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon vuonna 1994 sekä Eino Leinon palkinnon vuonna 2000. Hän on työskennellyt myös eläintenhoitajana ja tallimestarina.
KAIKEN VAATIMATTOMAN PYHYYS
 

Hevonen haukottelee, sen silmät rypistyvät
        pieniksi kuin turkinpippuri, hampaat 
        laajenevat, Attilan valtakunta.
  Taivas valostuu, Jumala hymyilee,
koko Mongolia, ei kuitenkaan Novgorod,
      ruusun koti, ja mummo hyppää kaivoon
kaaressa ja vauhdilla, kuivaan kaivoon
         täynnä lehtiä ja lunta. 
   Mikä siellä on istuessa.
Aksentti avaa kontrabassosatsin, Hämärän enkelin,
mummon, tenori nurkassa ääntään.
    Tsaari rakensi talon ja jos ei
ääni kanna joka nurkkaan, päitä putoaa.
 Lorin Maazel johti kasvoillaan
ei puikolla, haukkui kaikki, ei ollut
         levyttävää tyyppiä, ei mummo kaivossa. 
    Istui siellä vain kuin Mongolia,
    Leningrad lumen alla, jäätyneenä
   kuin sotahevosen hymy.


Autuaita ovat hengellisesti köyhät

En tahdo nähdä Ignation verta

Hevonen haukottelee, sen silmät...

Seison katolla, tuulee, sataa

Toivo mitä ikinä tahdot, mitä vain

Talvella tästä juoksi susi yli...

Vuodesta vuoteen huono ja pölyin...

Aina liian nopeasti

Talo rakennettiin sata vuotta...

Elämä on kevyttä ja ohimenevää

Syvällä metsässä nukkuu suuri...

Kolhin itseäni kaksikymmentä vuotta

Pihalta löysin jäniksen käpälän

Yksin, kummissaan syyskukka kulki

Koira nukkuu ruudullisten ikkuna...

Kaikki ne ovat siellä

Me ajamme suuren yön ja ukkosen...

Ja taivaalla tumma pilvi kuin...

Olen laihtunut, tietääkseni

Suhteellisuusteoria on teoria...

Syksy, vanha ajomies, kusemassa

Ja maailma seisoi yhdellä jalall...


 
Kokoelmasta Tulin tumman metsän läpi, 1999.