Yksin, kummissaan syyskukka kulki,
        puun oksalla istui ääneti
    pisaroin peitetty lintu,
arvokas vieras kaukaa Idästä.
    Ja yöllä liukui uneen,
aivan ikkunani taakse, suuri hirvi,
           kuin suuri suru, viestintuoja,
siitä, että jokin on vain loppunut, 
    ja jokin vain nyt alkaa.