Sirkka Turkka
Sirkka Turkka (s. 1939) on kirjoittanut 12 runo- ja proosakokoelmaa. Turkka on saanut Finlandia-palkinnon vuonna 1987, Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon vuonna 1994 sekä Eino Leinon palkinnon vuonna 2000. Hän on työskennellyt myös eläintenhoitajana ja tallimestarina.
KAIKEN VAATIMATTOMAN PYHYYS
Autuaita ovat hengellisesti köyhät, haavoittuneet.
Kokoelmasta Tulin tumman metsän läpi, 1999.
Viisaus tulee vasta viisi metriä myöhemmin.
Herra, jos Sinä olisit ollut täällä,
ei veljeni olisi kuollut.
Syvyydestä minä huudan Sinua Herra, kuule kun
minun huutoni huutaa. Sinua vastaan olen
rikkonut, minun syntini, siirrä ne itään,
älä länteen. Iankaikkisesta iankaikkisuuteen.
Jeesus, veljemme, itkee yhä surevien kanssa.
Sanoo sen viimeisen sanan, antakaa hänen jo mennä.
Ei mitään outoa tekstiä, ei kuin kuvastimesta.
Vaan kasvoista kasvoihin.
- Autuaita ovat hengellisesti köyhät
- En tahdo nähdä Ignation verta
- Hevonen haukottelee, sen silmät…
- Seison katolla, tuulee, sataa
- Toivo mitä ikinä tahdot, mitä vain
- Talvella tästä juoksi susi yli…
- Vuodesta vuoteen huono ja pölyin…
- Aina liian nopeasti
- Talo rakennettiin sata vuotta…
- Elämä on kevyttä ja ohimenevää
- Syvällä metsässä nukkuu suuri…
- Kolhin itseäni kaksikymmentä vuotta
- Pihalta löysin jäniksen käpälän
- Yksin, kummissaan syyskukka kulki
- Koira nukkuu ruudullisten ikkuna…
- Kaikki ne ovat siellä
- Me ajamme suuren yön ja ukkosen…
- Ja taivaalla tumma pilvi kuin…
- Olen laihtunut, tietääkseni
- Suhteellisuusteoria on teoria…
- Syksy, vanha ajomies, kusemassa
- Ja maailma seisoi yhdellä jalall…