SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

ANNI SUMARI (s. 1965) on julkaissut toistaiseksi kymmenen teosta, enimmäkseen runoja. Esikoisteos Matkakertomuksia pimeydestä ilmestyi vuonna 1986. Sumari sai vuonna 1998 Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon. Hänen runojaan on käännetty tähän mennessä 12 kielelle. Hän toimii vapaana kirjailijana ja kääntäjänä, hän on kääntänyt mm. Samuel Beckettiä ja Robert Antonia. Viimeisin kokoelma Vuodet vetten päällä (2003).
HEMPEILEMÄTÖN AJATUSRUNOILIJA
Ihmiset 

If you know, how something should be done,
it is not worth doing.


- Robert Rauschenberg -

I.

Heidän keksimisessään
käytän apuna myös kasvi- ja eläintiedettä
ja sellaisten kielten sanakirjoja,
joita en osaa.

Käytän apuna asuttujen seutujen,
asuntojen, kulkureittien,
huonekalujen hyväileviä muotoja,
joihin vartalot eri maissa sopeutuvat.
Kellojen kaikkialla yhteen ääneen
langettamaa kirousta, jonka sisältö
vaihtelee aikavyöhykkeittäin.
Viimein käytän naamioita,
joita he käyttävät.
Otan selvää heistä.

Ehkäpä eläkepäivikseni
jätän kaikkein haastavimman, sen jota ei ole:
“normaalin” ihmisen.
Sen keksimisessä käytän apuna
itseäni, jonka silloin jo tunnen
lukuisista kysymyksistä:

Miksi aukaisen parvekkeen oven
ja annan parvekkeen liukua alleni raukeasti
kuin nousevan auringon valon?
Olenko jättämässä tämän
ahtaaksi käyneen saaren?
Miksi juuri minä lasken
pihalla mekastavat lapset,
luen jälleen Hafizin runoja -

Miksi oikeastaan runomiehet sinua niin vihaavat, Hafiz?
Siksi että kaikilla ei ole syntymälahjaa,
kauniin lausunnan täydellistä valtaa,
musteen hyppyä näkymättömään maailmaan!


- keskustelen radion suorassa lähetyksessä
sujuvasti pakolaiskysymyksestä?
Miten en unohda hengittämisen taitoa
ja tukehdu kuoliaaksi?
Miksi juuri minä en hakkaa päätäni seiniin
tai kaivaudu sängyn alle
ja huuda: Muu, ammuu?

Miksi en kävele sairaalan pyjamassa
ylös alas valkoista käytävää -
en kurkista yhdellä silmällä
jokaiseen kukkapurkkiin
hämmästellen: Kah, mikäs se tuossa!

Miten osaan liikkua tuntemattomien joukossa
aivan kuin muutkin?
Miten tunnistan käteni osiksi itseäni,
nostan ne kurkulleni enkä tunne edes kauhua?
Ääni lähtee kurkustani, matala ääni
sanoo sanoja, muodostaa mielipiteitä
joista ei koskaan muodostu minua?



II.

Kyllä sinä osaat tehdä ihmisen,
niin kuin seppä Ilmarinen takoi kullasta naisen.
Joka päivä
sinä rakennat itsestäsi
universaalin ihmisen.
Rakennat niin kuin rauha rakennetaan
- taistelutantereelle, pöly pölystä -
rakennat hänet
vetten päälle
kätten päälle panemisella.


Sinä rakennat hänet
usein lapsissa tavattavasta viisaasta vanhuksesta
joka on tehnyt itselleen saaren tasangolle:
a plain bright to look on, locked in ocean.

Kaikesta käsilläolevasta
sinä hänet rakennat:
mielesi Murheellisesta,
epäkypsyyden Aarteesta,
katkeruuden Nautinnosta,
olosuhteiden Luonnottomasta
ja vihdoin ikävän Arvesta,
Kuoleman tyhjentämästä villapuserosta
sinä rakennat Hänet,
joka riippuu päänahkana seinälläsi.

Kaikkien asioiden välisistä suhteista,
unohdetun jäävuoresta
(1/20 näkyy pinnan yläpuolella, loput säilyy meren muistissa)
veistät muodot.
Laidan yli heittämällä
kölin ali hinaamalla
kaivoon työntämällä
sinä hänet rakennat.

Kaivo,
kun kaivo on otollisessa tilassa
on samantekevää mitä siihen heitetään:
jokin tärkeä toivomus toteutuu silloin.

Otollisessa tilassa, niinpä
sinä hänet rakennat.
Muistomerkiksi, polttomerkiksi,
majakaksi sinä hänet rakennat,
rovioksi ihmisten alle.

Ja kun hän on valmis, voit kysyä
ihmetellen: “Millaisen merkin olen antanut?”
Suurella taidolla,
herkullisen aterian myrkyllisestä pallokalasta
olet rakentanut.



III.

Tee ihmisiä, mutta muista
ettei se niin helppoa ole.
He ovat yllättävän outoja:
kaikki tuntemani tavalliset ihmiset
(kuten Timandra Frit tai Monna Marginalia)
käyttäytyvät tavallisuudestaan huolimatta
useinkin omituisesti,
jopa niin omituisesti
kuin Boris Bueno tavallisesti
tai Herbifilia Hydropsyke yhtä mittaa,
niin että ensinmainitut voisi suorastaan
sekoittaa viimeksimainittuihin!

En siedä jyrkkiä mielipiteitä,
ankarasti puhutaan vain ymmärtämättömille.
Ymmärtäväinen rakentaa varovaisesti,
hän kokoaa yhteen kaiken kokemansa
ja tekee peruutettavissa olevia päätelmiä.
Ei ymmärtäväiselle kannata puhua
sellaisista turhuuksista kuin “oikeasta”
tai “ainoasta keinosta”.


IV.

Sinä teet ihmisiä
siinä kuin muutkin.
Maa tuotti meidät niin kuin
puhkaisi kaivot kupeeseensa,
kasvatti puolukanvarvut, aivolohkot.
Maa tuotti meidät aikojen kuluessa
kuin hansikas olisi vedetty tuppeen -
unohtamatta äidin ja isän panosta.

Kiitämme kielin enkeleitä,
olemalla itse itsemme
tai ajattelemalla muiden aivoilla.
Hoitaen hommat tai
jättäen hommat muiden hoideltaviksi
tai hoitumatta.

Et haluaisi tehdä itseäsi!
Haluaisit mennä maan alle.
Useimmat tuntemani onnettomat ihmiset
ovat jo menneet maan alle,
sinä et silti halua kuolla.

Aina kun lähdet kotoasi
saattaisit kadota jonnekin.
Katoamisessa onnistuessasi
menettäisit sen mitä muistat.
Niin kauan kuin rakastat mennyttä
ja muistat, katoaminen on vaikeaa,
liian vaikeaa, ylivoimaista.

Muisti on ainoa tosiasia.
On vain tämä yksi keppi,
pidät siitä kiinni ja taivutat sitä
niin kauan kuin jaksat,
niin pitkälle, kunnes viistät maata.


V.

Sinä rakennat itseäsi,
mutta tietty määrä itsetuhoisia ajatuksia
on välttämätön pelkästään itsesuojelun vuoksi:
olisithan jo murskautunut lukuisia kertoja
ellet olisi yksityiskohtaisesti ajatellut,
millaista jälkeä siitä syntyisi.

Voi, sinä olet selviytynyt jo monesta:
linnunpaskat on siivottu päälaeltasi.
Olet tervehtynyt kriiseistäsi
ja ymmärrät useampia kuin koskaan ennen,
voisit tehdä heidät kaikki:
annat itsellesi anteeksi
niin kuin et koskaan ennen.

Sinä kasvat puoli kiloa päivässä,
ties mikä sinusta vielä tulee,
Hyvien Asioiden Pyhä Äiti!


VI.

Olet jo tehnyt kaikkesi.
Sadat kansalaiset ovat ilmaisseet halunsa
tulla kaltaisiksesi. Toisaalta
he ovat myös ilmaisseet halunsa
adoptoida lapsia ulkoavaruudesta.

Kohta kaikki ihmiset ovat tässä.
Mikä tungos, ahtaus, mielenlaajuus,
taajuus, ylikansoitettu maapallo.

Toisten joukossa, anna kaikkesi ja ota irti mitä saat
(joka ei ota, ei mitään annakaan).
Harjoita myös armeliaisuuden vanhaa hyvettä
että rakastaisit itseäsi
niin kuin hyväntekijöitä rakastetaan.

Voittajien jalkojen välistä
kisko itsesi kuiville.
Ja jos kuulostan kyyniseltä,
älä toki usko minua,
uskothan joulupukkiinkin.
Älä usko minua,
uskothan hyvyyteen
ja pahuuteenkin.
Älä usko kirkkauteen,
jonka omin silmin näet loistavan taivaalla.
Älä usko voimaan,
jonka tunnet liikkuvan maan alla.

Älä usko puhettani,
puhetta kyllä riittää.
Olen kuulevinani sitä monissa paikoissa,
olen kuulevinani sitä usein.
Ihmiset puhuvat itsekseen
tai puhekumppanille,
joka on kuin kivi virrassa:
muuttaa virran juoksua.

Myös kuviteltu puhekumppani
voi muuttaa virran juoksua.
Ihmisellä on aina joku
puhuu, kun ei laula itsekseen
ja selittää itsensä
ja muut, muutoksen.
Kaiken, hyvinkin
ja, ja jatkuvuuden.


Omaelämäkerta

Taivas, Sveitsin ilmatila, 30.12...

On aamu, haukat metsästävät

Taiteilijajuna

Juhla

Ihmiset

Linnut

Ei leikkaa lehti /ei huone hiljene

Mieli ei milloinkaan kosketa kal...

Kiteytyminen I-III

Jokaisella sukupolvella on mesta...

Katselet murtuneiden tekoja

Jäätynyt puutarha odottaa uutta...

Kun puhuu miehistä

Minun elämäni Sapfo

Selviytyjä

Tekaistu historia: meritaistelu

Vaarojen lävitse

URWRYT


 
Kokoelmasta Sineriaani, 2000.