SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

ANNI SUMARI (s. 1965) on julkaissut toistaiseksi kymmenen teosta, enimmäkseen runoja. Esikoisteos Matkakertomuksia pimeydestä ilmestyi vuonna 1986. Sumari sai vuonna 1998 Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon. Hänen runojaan on käännetty tähän mennessä 12 kielelle. Hän toimii vapaana kirjailijana ja kääntäjänä, hän on kääntänyt mm. Samuel Beckettiä ja Robert Antonia. Viimeisin kokoelma Vuodet vetten päällä (2003).
HEMPEILEMÄTÖN AJATUSRUNOILIJA
URWRYT 

Urwryt on potenut masennusta syvästi, hän on keskittymiskykyinen.
Hän on lionnut sateessa peltojen mudassa, välittämättä perunannostokoneista,
uhmaten ukkoja ja akkoja. Urwryt on suomalainen sankari
jo pitkälle selviten kolmattakymmenettä vuotta,
hän on kohottanut päänsä tuskan tihkuihin ja sanonut räpsyttelemättä:
"Pääni on kylmä kriisitilanteissa,
sillä voihan olla, ettei kukaan muu ole yhtä kova".
Nurmikkoon leikkaamansa maagisen kehän keskellä hän seisoo
kuin voimaa antava sieni, kuin ukonilmoista paremmin tietävä.
Hän on suomalainen sankari, hän juo kirkasta viinaa.
Hän juo neitseen maitoa.
Pihka somistaa hänen kutrejaan, hän kietoo hämähäkinverkkoja hartioilleen
sillä hän on luontoa lähellä. Mitäänkunnioittamaton luonto
ottaa sankarinsa omassa alentamisjärjestyksessään,
kiskoo tapit niiden polvilumpioista, niin että ne valahtavat reisiluilleen,
vetää väkäset kämmenpöydistä, niin että jäävät sormitta hiuksiaan haromaan.
Imaisee rasvat rinnuksilta, nykii karvat korvallisilta,
kaulan korkeutta kuluttaa, huultenreunat kääntää sisäänpäin.
"Katsotaan sitten", uhoaa Urwryt,
"Katsotaan sitten kun olemme kaikki samanveroisia.
Miten lyömme lihaksitta, miten muistitta kiistelemme, miten nivelittä keikutamme pyrstöjämme ja yritämme lentoon varvistella kuin sulattomat
pölyhuiskut, tehottomat, siivottomat".

Urwryt näkee karhun ja heti hänen alkaa tehdä mieli,
Urwryt on ollut puutteessa jo kolme kuukautta, haaroittuva puukin innostaa,
polunvarren irstaasti heiluva tähkäpää. Suo on niin ihanan märkä;
ja mehiläinen, taivas, kärsänsä kanssa, eikö se yhtään häpeä?
Urwryt tappaa mehiläisen nyrkkiinsä silkasta epätoivosta, suopursu, voi ei, millainen nimi, korsetista tursuu pursutupsu, survo rouva purjo, ruohopurso, ursu, pussiturso.
Urwryt on putoamaisillaan sekaannukseen ja huojuu,
miltä tuntuu jos vetää hampaat irti vaikka käärmeeltä ja antaa sen nielaista kolmen karhunkielen karhean ryppään, entä jos panee kivekset
uunilinnun pesään, kuinka käy jos sitoo hirvenvasan kiinni
lykkää takapuoleen, suuttuuko iso sarvipää?
Naava valuu hunajaa ja puun laava vaahtoaa, oksanreikä vaikenee
ja Urwryt ulvoo kivusta, pistelee, latva huojuu, käpy lakoaa, Urwryt kuristaa mäntyä paljain käsin ja latva katkeaa, puun hirmuinen henki valittaa,
uppoaa, valuu, upottaa;
Urwryt kiittää, katoaa.


Omaelämäkerta

Taivas, Sveitsin ilmatila, 30.12...

On aamu, haukat metsästävät

Taiteilijajuna

Juhla

Ihmiset

Linnut

Ei leikkaa lehti /ei huone hiljene

Mieli ei milloinkaan kosketa kal...

Kiteytyminen I-III

Jokaisella sukupolvella on mesta...

Katselet murtuneiden tekoja

Jäätynyt puutarha odottaa uutta...

Kun puhuu miehistä

Minun elämäni Sapfo

Selviytyjä

Tekaistu historia: meritaistelu

Vaarojen lävitse

URWRYT


 
Kokoelmasta Sarkofagi, 1994.