Emmekö nukkuneet
samassa vuoteessa samassa
vaarallisessa huoneessa jonka lävitse kävelivät kaikki
lättäjaloin, kaikki jotka kävelevät öisin:
avustuslähetykset ja niitä suojaavat sotilaat
mafian palkkalaiset siviilikuteissaan
vakoilevat humanoidit?

Etkö tiedä miksi nukuit
niin hyvin niin vaarallisessa huoneessa
tyhjässä asemarakennuksessa unissaan pelästyneessä kylässä,
kaikki nuo kaakattavat rouvat
kun hakkasivat ikkunaluukkuihin?
Poltergeisteja kantavien keskeneräisten tyttöjen katkoessa
taululiituja kuin olisivat kirskuttaneet valkoisia hampaitaan yössä
et herännyt levottomuuteen.


Vassili vaikka olisit
luostarissa, saarella keskellä jortsua
nousisin vuoteesi vierestä
kuin lämmin sumu jäähtyvästä järvestä
kietoisin kaulaasi parin notkeita valkoisia airoja
soutaisin sokeaan uneen ja suojaisin
vaikka olisit jo alkanut säikähtää
hengityksesi hetkellisiä katkeamisia
vanhuuden pelon edessä tehtävää uskollisuudenlupausta?