SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

ANNI SUMARI (s. 1965) on julkaissut toistaiseksi kymmenen teosta, enimmäkseen runoja. Esikoisteos Matkakertomuksia pimeydestä ilmestyi vuonna 1986. Sumari sai vuonna 1998 Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon. Hänen runojaan on käännetty tähän mennessä 12 kielelle. Hän toimii vapaana kirjailijana ja kääntäjänä, hän on kääntänyt mm. Samuel Beckettiä ja Robert Antonia. Viimeisin kokoelma Vuodet vetten päällä (2003).
HEMPEILEMÄTÖN AJATUSRUNOILIJA
Juhla 

Puiston tummanvihreän juhlapuvun 
pehmeä hiha, tunneli -
puistokäytävä, jota kävelemme. 
Tunnustelemme tietämme hihassa
kuin outo käsi, joka pyrki kohti valoa.
Oudon ruumiin taipuisa, etsivä käsi.
Kuuntelemme yön ääniä, sahausta, nakutusta, 
nikkarointia pensaikossa.
Juhla, kuiskaamme
tunnussanaa toisillemme.
Nämä ovat juhlat.
Kutsusta ei voi kieltäytyä.
Ei voi edes poistua huoneesta,
kun juhlat jo alkavat. 
Ei ehdi palata kotiin
ennen kuin juhlat jälleen alkavat
keskellä tietä.
Lokit loistavat nurmikolla -
linnunpaskaa märällä, mustalla patsaalla.
Olet löytänyt näköisiäsi ihmisiä, tapaisiasi,
samasta arkusta veistettyjä.
Mustat veneet uiskentelevat 
heidänkin silmiensä alla.
Hekin uskovat, että kevät tulee, 
juhla alkaa joka hetki.
Ilotulitusraketit räjähtävät
ulospäin omasta ytimestään, 
raketit tuovat jonkin kaukaisen lähelle
ja sitten räjäyttävät sen, kasvosi.
Juuri sopiva kokemus juhlien yhteyteen
eikö vain, voi kuvitella jonkin muuttuvan. 
Juhlijat kuin kostottaret
erinyit erittävät paperisilppua, 
tyhjiä pulloja. 

Näet kuvasi veden kalvossa: 
se on sinä, mutta sinä et ole se.
Kivimuuri murenee, liukenee veteen,
pimeyteen louhittuun.
Kolmenväriset lamput syttyvät
puistossa: puna, sini ja violetti.
Meri joka toisin paikoin on niin syvä 
velloo kuin musta purukumi,
musta kumilautta luiskahtaa
sisään korvastasi.
Hiekka rapisee sisään korvaasi,
pääsi tiimalasiin.
Nenä heittää pitkän varjon 
kuin kasvosi olisivat aurinkokello, 
aurinkokello pimeässä yössä.
Joku iskee punaisen klovninnenän 
suoraan keskelle kasvojasi, käännähdät
katsomaan ympärillesi.
Kostottaret tanssivat vaappuen
juhlallisina ja tahattoman koomisina,
kannattelevat helmojaan pyörteissä,
hiljaisina myötäilevissä virroissa.
Sano minulle, mitä juhlijoiden
heitteillejätetyt kakarat sanoivat,
kun he ohittivat sinut juosten
ja huusivat bang bang bang. 
Oliko heillä jotain huomauttamista?
Äänistä kasvaa lapsille kieli,
kieli on suuri surmanajaja 
ja ajaa ympyrää
pallohäkissä.
Tunnetko jo kaikki näissä juhlissa? 
Nimet kelluvat ympäri kuin liput virrassa.
Nimet ajelehtivat roskalauttojen keskellä. 
Nimet kerätään tarjottimille kuin
kertakäyttömuovimukit 
ja heitetään lopulta pois. 
Siellä missä puut päättyvät,
puistokäytävä loppuu,
hihasta työntyy sokea käsi.
Juhlat loppuvat
ennen kuin ehtivät alkaakaan,
eksymme esteettömään pimeyteen - 
kalkinvalkoiseksi maalattuun 
pimeyteen.


Omaelämäkerta

Taivas, Sveitsin ilmatila, 30.12...

On aamu, haukat metsästävät

Taiteilijajuna

Juhla

Ihmiset

Linnut

Ei leikkaa lehti /ei huone hiljene

Mieli ei milloinkaan kosketa kal...

Kiteytyminen I-III

Jokaisella sukupolvella on mesta...

Katselet murtuneiden tekoja

Jäätynyt puutarha odottaa uutta...

Kun puhuu miehistä

Minun elämäni Sapfo

Selviytyjä

Tekaistu historia: meritaistelu

Vaarojen lävitse

URWRYT


 
Kokoelmasta Sineriaani, 2000.