SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

HENRIKA RINGBOM (s. 1962) on suomenruotsalainen runoilija, joka kirjoittaa myös proosaa ja esseitä. Tähän mennessä hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, viimeksi kokoelman Den vita vinthunden (Valkoinen vinttikoira, 2001) sekä romaanin. Hänen tuotannossaan yhdistyvät mieltymys kuviin ja täsmällinen, musikaalinen kieli.
KAIKKI, KUIN SE ON
 

Ei kukaan voi päättää ryhtyä eksymättömäksi.
Olin niin itsepäinen että

aina oli jotain minne paeta.
Oikeasti olin kävellyt jo pitkään

siltaa yli vaarallisten vesien.
Kaikki on yhtä ja samaa ja minä kävelen sillalla.

Siinä kohtaan loppuni.
Olen kuollut ja itken

mutta ymmärrän vähän 
kerrallaan että myös minun on kuoltava

jotta saisin unohtaa. Samassa näkyy 
muurissa aukko. Hypähdys                           

ja astun ulos valoon,
pois likaisista vesistä

ja pitkältä yksitoikkoiselta 
kävelyltä. Astelen                   

ylös rannasta ja
jalkapohjani tuntevat ruohon, 

tietävät että ne tulevat pian 
märkään kohtaan, sammaleiseen,

ja minä ajattelen unessa,
sillä tiedän että olen unessa,     
 
toinen toisensa alle vajonneita 
kerrostumia jotka peittävät 

ja päästävät vapaaksi 
sielun laiminlyötyjä, uinuvia muistoja


Taivas pilvinen, harmaa

Jalkapohjat lämmintä kiveä vasten

Anteeksi, jäisin pois

Syntymäpäivänäni nousin varhain

Ei kukaan voi päättää ryhtyä eks...

Ensimmäisenä päivänä kun kävelen

Katselen keskiyöllä Sopeutumattomia

Lahdella oli kymmenen maissa

Kuinka vaarallinen taivas onkaan...

Oi tulla suuksi

Missä kaikessa suu saakaan olla...

Suuressa tyhjyydessä jota

Olla olemassa joka hetkessä

Ajatella että tie on

Huoneessa peitetty

Se jonka sanotaan olevan

Jokaisen silmän pohjalla

Kuin isku läpi


 
Kokoelmasta Den vita vinthunden(Valkoinen vinttikoira), 2001. 
Suomentanut Merja Virolainen.