SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

HENRIKA RINGBOM (s. 1962) on suomenruotsalainen runoilija, joka kirjoittaa myös proosaa ja esseitä. Tähän mennessä hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, viimeksi kokoelman Den vita vinthunden (Valkoinen vinttikoira, 2001) sekä romaanin. Hänen tuotannossaan yhdistyvät mieltymys kuviin ja täsmällinen, musikaalinen kieli.
KAIKKI, KUIN SE ON
 

Syntymäpäivänäni nousin varhain.
Istuin komentosillalla ja katselin

auringonnousua. Avomerellä 
oli kaunista. Taivas sinertävän roosa, utua,

jäätä eri muodoissaan, muodostelmissaan. 
Joku väitti että kävelin

puunlehtien läpi kaduilla ja hymyilin,
sitä en voinut kieltää.

Aioin kertoa kurjasta kohtalosta 
mutta kertomus täyttyikin toivosta. Sisään lehahti

seitsemän lintua, sain ilmoituksen lapsesta.           
Minulle oli tarjolla monia loppuja

kuten suistua parvekkeelta, päätyä 
joukkoraiskauksen uhriksi, ajaa päin vuorenseinämää.

Mutta kuten laiskiainen vitkuttelee velttona
oksalta oksalle Perun sademetsässä 

kuvailin kärsivällisesti alun toisensa jälkeen.
Kun häpeäni uskaltautui esiin

annoin sille käteni,
pidin kädestä kuten sellaista 

jonka kättä pitää pitää 
kädessä. Ulkona hämärtyi

ja lyhdyt loistivat, oli juhlien
aika. Istuin salongissa piiritettynä

mutta kosketukset lennättivät minut mukaansa, uudet, liihottelevat, 
lempeät vieraat, kutsumattomat, odottamattomat.

He lausuivat nimensä ja veden yli kurottui 
askelma askelmalta maihinnoususilta


Taivas pilvinen, harmaa

Jalkapohjat lämmintä kiveä vasten

Anteeksi, jäisin pois

Syntymäpäivänäni nousin varhain

Ei kukaan voi päättää ryhtyä eks...

Ensimmäisenä päivänä kun kävelen

Katselen keskiyöllä Sopeutumattomia

Lahdella oli kymmenen maissa

Kuinka vaarallinen taivas onkaan...

Oi tulla suuksi

Missä kaikessa suu saakaan olla...

Suuressa tyhjyydessä jota

Olla olemassa joka hetkessä

Ajatella että tie on

Huoneessa peitetty

Se jonka sanotaan olevan

Jokaisen silmän pohjalla

Kuin isku läpi


 
Kokoelmasta Den vita vinthunden(Valkoinen vinttikoira), 2001. 
Suomentanut Merja Virolainen.