SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

HENRIKA RINGBOM (s. 1962) on suomenruotsalainen runoilija, joka kirjoittaa myös proosaa ja esseitä. Tähän mennessä hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, viimeksi kokoelman Den vita vinthunden (Valkoinen vinttikoira, 2001) sekä romaanin. Hänen tuotannossaan yhdistyvät mieltymys kuviin ja täsmällinen, musikaalinen kieli.
KAIKKI, KUIN SE ON
 

Jalkapohjat lämmintä kiveä vasten   kivenselkien välissä
kotilon ja simpukan kuoria   Hiekalla ylempänä
rannalla näkinkenkiä rakkoleväkasoissa
ruosteenpunaista liekehtivää rasahtelevaa
                                                          koivun juuressa

Simpukan kuoria vaaleanturkoosissa muovimukissa
Vedessä   suurempia simpukoita paksukuorisia
                                                                                                hohtavat pohjalla

Vihreänkeltainen vesi tummuu
syvenee   vesikasvien vanat kohti pintaa kietoutuvat 
                                         vitkaan myötäillen   käsivarret jalat 
                                                    painavat 
                                                          kohti syvää
                                                                                                               käsi
   simpukan lähellä simpukan ympärillä     työntö
                                                                                                                         kohti valoa

Piskuinen   simpukka kämmenellä hohti syvällä suurena ja valkeana
Simpukat kalliolla
kuivuvat auringossa   uurteet hauraat
sormenkärkiä vasten   kehystävät 
kanervaa hiirenvirnaa kissankelloa mataraa

Kupu kuvulta varoen 
                                                  kohti taulun keskustaa 
ulkoreunalla uurteet loivenevat   kulmissa
vaaleanruskeat hennot kierteiset
nilviäisten hylätyt kodit


Taivas pilvinen, harmaa

Jalkapohjat lämmintä kiveä vasten

Anteeksi, jäisin pois

Syntymäpäivänäni nousin varhain

Ei kukaan voi päättää ryhtyä eks...

Ensimmäisenä päivänä kun kävelen

Katselen keskiyöllä Sopeutumattomia

Lahdella oli kymmenen maissa

Kuinka vaarallinen taivas onkaan...

Oi tulla suuksi

Missä kaikessa suu saakaan olla...

Suuressa tyhjyydessä jota

Olla olemassa joka hetkessä

Ajatella että tie on

Huoneessa peitetty

Se jonka sanotaan olevan

Jokaisen silmän pohjalla

Kuin isku läpi


 
Kokoelmasta Den vita vinthunden(Valkoinen vinttikoira), 2001. 
Suomennos Merja Virolainen.