SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

HENRIKA RINGBOM (s. 1962) on suomenruotsalainen runoilija, joka kirjoittaa myös proosaa ja esseitä. Tähän mennessä hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, viimeksi kokoelman Den vita vinthunden (Valkoinen vinttikoira, 2001) sekä romaanin. Hänen tuotannossaan yhdistyvät mieltymys kuviin ja täsmällinen, musikaalinen kieli.
KAIKKI, KUIN SE ON
KAIKKI, KUIN SE ON 

Henrika Ringbom on syntynyt 1962, ja asuu Helsingissä. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja uskontotiedettä sekä toiminut vuosina 1985-1987 ilmestyneen KLO-lehden toimittajana. Ringbom debytoi vuonna 1988 proosarunokokoelmallaan Båge. Jo siinä tulee esille se jokin, joka määrittää hänen kirjailijanlaatuaan: lyriikan ja proosan rajankäynti, jossa muoto ja ilmaisu muodostavat kiinteän kokonaisuuden. Ringbomin runot eivät kuvaile, ne ovat. Jo esikoiskokoelmassa on runo, jonka voi nähdä ohjelmanjulistuksena hänen tähänastiselle tuotannolleen:

jag vill inte
symboler, ja vill det
som verkar. Är det bilder, ljud
vill jag dem. Är det
onda drömmar vill jag de.


Seuraava kokoelma Det jag har ilmestyi kaksi vuotta Bågen jälkeen. Runot ovat siinä lyyrisempiä ja rytmi on niissä tärkeää, sananakin se toistuu:

inte mörker
rummen faller
inte rummen
rytmen faller
regn regn


Jo kokoelman nimeen voi kiinnittää huomiota, ”Det jag har” koostuu kolmesta sanasta, joissa kaikissa on kolme kirjainta; itse lause puolestaan on merkityksiä täynnä.
Ringbomin kolmannesta kokoelmasta Det finns ingen annanstans (1994) tuli läpimurto. Tekstit ovat läpikuultavien unien, usein painajaisten kaltaisia. Substantiiveista toistetaan vettä, näkyä, silmää ja kuvitelmia, teonsana on usein huuhtoa, puhdistaa tai suudella. Kirja on väylä näyille ja kuvitelmille; henkilöt ovat toistuvasti todellisuuden vankeja. Sanatarkka, eksakti kuvaa Ringbomin ilmaisussa todellisuuden taipumattomuutta, sen kovuutta. Hän käyttääkin runojensa puitteina lehtileikkeitä, mikä aikaansaa konkreettisuutta, niinkin intensiivistä, että sitä saattaa pitää luotaantyöntävänä. Mutta runojen kieli kuitenkin vetää lukijan takaisin. Ringbomia voi kutsua poliittiseksikin, juuri lehtiaineksen tähden. Mutta hän ei kuitenkaan sido itseään päivänpolitiikkaan tai puolueiden ohjelmanjulistuksiin.

Vuonna 1998 Ringbomilta ilmestyi romaani Martina Dagers längtan. Siinä hän palaa jälleen uniin ja näkyihin. Martina Dager on virkamies Suomen pankissa, työssään tehokas ja tarkka. Vapaa-ajallaan hän kuljeskelee lähiöiden metsissä tai Töölönlahden sotkuisilla rannoilla. Ajatukset vievät häntä todellisuuden rajoille, jossa fantasiasta on tulla karmella tavalla totta.

Henrika Ringbomin viimeisin kokoelma Den vita vinthunden julkaistiin syksyllä 2001. Siinäkin rytmi on oleellista, mutta uudella tavalla. Toisto ja variaatio vuorottelevat kuin musiikissa, ja harmonia otetaan tosissaan. Runoissa nähdään kuten esikoisessa Båge, liikutaan todellisuuden ja fantasian välillä, dokumentin ja runon, sisä- ja ulkopuolen, rauhallisen olotilan ja pelon välillä. Joskus voi runojen pysähtyneisyys, kuten tyyni vedenpinta kansikuvassa, ahdistaa, karmia selkäpiitä. Kokoelman viime jaksossa Ringbom kehittelee eteenpäin ajatuksiaan suhteestaan runoon ja todellisuuteen. Keskeinen käsite on näkeminen, peili ja vesi:

Spegel grön
sjöng mörk unge
djupt djupt sjunken blöt unge
ungen sjunker
sjunger mörker
ja kan inte se spegel


Jos pitäisi muutamilla sanoilla luonnehtia Henrika Ringbomin kirjailijanlaatua, ottaisin esille hänen eksaktin ja asiapitoisen ilmaisunsa, sen, että hän tekee asioista konkreettisesti aistittavia, rytmillä joka on tarkoin harkittu. Ympäröivä maailma on yhtä tärkeä kuin runominän sisin, hänen tietoisuutensa: kummankaan ei anneta viedä tilaa toiselta. Ringbomin lyriikkaa on päivälehtikritiikissä pidetty vaikeana, yhtä vaikeasti tulkittavaa kuin unet ovat, tai ajatus tai musiikki. Tarkoitus on, että runot koetaan, pikemminkin kuin että ne tulkittaisiin.

Barbro Enckell-Grimm
suom. Janna Kantola

Båge (1988), Det jag har (1990), Dikter (1992), Det finns ingen annanstans (1994), Åtta brev (esseitä, 1995), Martina Dagers längtan (romaani, 1998), Maarit Sarasteen kaipuu (romaani, 1999), Den vita vinthunden (2001), Poesi med andra ord (tietokirja, 2003), Sonjas berättelse (romaani, 2005), Valkoinen vinttikoira – valimoima runoja (2005), Sonjan kertomus (romaani, 2005)


Taivas pilvinen, harmaa

Jalkapohjat lämmintä kiveä vasten

Anteeksi, jäisin pois

Syntymäpäivänäni nousin varhain

Ei kukaan voi päättää ryhtyä eks...

Ensimmäisenä päivänä kun kävelen

Katselen keskiyöllä Sopeutumattomia

Lahdella oli kymmenen maissa

Kuinka vaarallinen taivas onkaan...

Oi tulla suuksi

Missä kaikessa suu saakaan olla...

Suuressa tyhjyydessä jota

Olla olemassa joka hetkessä

Ajatella että tie on

Huoneessa peitetty

Se jonka sanotaan olevan

Jokaisen silmän pohjalla

Kuin isku läpi