SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

ANNUKKA PEURA (s. 1968) esikoiskokoelma Kaaoksen matkustaja sai J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaana esikoisteoksena 1989. Toinen runoteos Erotus ilmestyi kuuden vuoden jälkeen v. 1995 ja se sai Kalevi Jäntin palkinnon. Peura tutkii muistia sekä kokemisen ja kielen suhteita: milloin sana irtosi esineestä ja tunteesta? Peuran vuolaasti assosisoivat runot kurottuvat kielen tuolle puolen, mutta samalla kielen ja runon oma rakenne pitää niitä tällä puolen.
TUTKIMUSMATKAILIJA KULTTUURIPERINNÖN KIRJASTOSSA
A propos Kavafis 

Kun rakkaus on jo matkalla portaisiin
hieman kiihkeänä ja pukevan hajamielisenä,
runoilija kumartuu nostamaan lattialta veritahraisen liinan
ja painaa sen huulilleen.
Hän vetää sieraimiinsa savustetun puun ja raudan tuoksua.

Ja hän menee työpöytänsä ääreen, sytyttää lampun
ja kirjoittaa muutaman rivin.
Sitten hän työntää arkit kirjoitusalustan alle,
puhaltaa lampun sammuksiin ja menee nukkumaan.
Kello on puoli yksi.

Enkelit laskeutuvat neonhehkuisista kellotorneistaan,
kalpeina mutta voittoisina ne heittävät vaatteensa
ja iskevät miekat syvälle kirkon portaaseen.
Kun taksi pysähtyy liikennevaloihin, ne avaavat kaikki neljä
näkymätöntä ovea ja istuutuvat katolle ja takapenkille.

Sinä yönä me puhumme lauseita
ja kirjat hyllyissä kadottavat nimensä ja lukunsa
ja tulevat paperiksi jälleen,
ne jokeltavat ja tuuli tarttuu niihin,
lokit noutavat kirkuvaan joukkoonsa.

Olet niin pimeä, että tuskin näen sinua tässä valossa:
pilven reuna on kirjailtu, hopeainen,
kynttilän varjo venyy parvekkeen kaiteen yli puistoon
ja kävelee siellä edestakaisin, edestakaisin,
sydän taipuneena luisen lampetin puoleen, kun otat käteni
näkymättömät soittimet tuodaan laatikoistaan,
kiinalainen kellopeli täysin vireessä
tuhannen tonninpainoisen vuoden jälkeen,
luumupuun oksa kaivetaan maasta ja istutetaan uudelleen hiekkaan
ja se kasvaa, keisarinna on tyytyväinen, kosketan suosiollista
sormusta
(sen seinämillä sanat kiipeilevät ja kohisevat kuin villit viinit,
aikakirjain marginaalit täyttyvät):

kurkotamme hedelmää
ja silloin näen syntymämerkkisi.
Mitä runoilijan on tehtävä, kun rakkaus on matkalla portaisiin
(nyt kun sanat saavuttavat vitkastellen koruttoman huoneen,
kun paperi on vasta paperia ja aikaa on hyvin vähän)
kun hän ottaa muististaan olkapään fragmentin
ja panee sen paikoilleen lauseen alle.
Miten auto saa kultakoristeisen kypärän ja siivet,
miten enkeli puhaltaa torveensa onnellisena ja posket punoittaen
ja kuljettaja kerää päivän kassan ja nukahtaa ennen uniaan
pieneen laitakaupunkivuoteeseensa.

Mutta levottomat henget kävelevät huoneissaan edestakaisin,
toinen torsona hiukset kaulan kahden puolen,
toinen unen lentokoneen siivellä jakoavain kädessään
heittää laidan yli epäilyksen ja gravitaation -
kun aamu tulee,
kaupungin yllä ajelehtii kaste tai sumu
täynnä väriä, se on siinä yhä,
huulten ohut harso solmittuna muistin molemmista päistä.


Tunnustuksia [1-12]

Tunnustuksia [13-24]

Spinozan tulppaanit

Rannalla

A propos Kavafis