SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

ANNUKKA PEURA (s. 1968) esikoiskokoelma Kaaoksen matkustaja sai J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaana esikoisteoksena 1989. Toinen runoteos Erotus ilmestyi kuuden vuoden jälkeen v. 1995 ja se sai Kalevi Jäntin palkinnon. Peura tutkii muistia sekä kokemisen ja kielen suhteita: milloin sana irtosi esineestä ja tunteesta? Peuran vuolaasti assosisoivat runot kurottuvat kielen tuolle puolen, mutta samalla kielen ja runon oma rakenne pitää niitä tällä puolen.
TUTKIMUSMATKAILIJA KULTTUURIPERINNÖN KIRJASTOSSA
Tunnustuksia [13-24] 

13.
Jääkööt ilmiöt selittämättä, kuten ihmeitä hautovat kultaiset neitsyet,
tai perhonen, joka risteyksessä lentää auringon koronan läpi.
Jääkööt tulkitsematta hätäiset kirjeet, ja taipumus seurata perhosia,
ja reikä kadussa, ja halu laskeutua sinne minne tietoisuuden nuora
ei yllä.

14.
Halusit kuolla, mutta elämä vaati sinut itselleen,
se antoi käteesi verestävän oksan ja sanoi: Hoida tätä
ja sinä itkit ja teit siitä ihmisen jälleen.

15.
Puut joita lapsena pelkäsit seisovat nyt vuoteesi ympärillä,
yksi kussakin nurkassa. Ne kannattelevat katosta ja nukkuvan unta.

16.
Tyynyllä kädet ja pienet rauhalliset kasvot.
Valo kietoo olkapäiden ruskeat hiekkakummut, kietoo otsan,
se aaltoilee pehmeästi kaulakuopasta vyötärölle ja levähtää siinä.

17.
Dolores nukkuu. Vartalo työntää lehtiä ja versoja, haaroittuu,
tihenee, muuntuu juurakoiksi. Vuoteen päädystä kasvaa ruusupensas.
Pienet vaaleanpunertavat kukat puhkeavat hiusten latvoihin.

18.
Neitsyet istuvat vuoteen laidalla ja puhuvat puiden kanssa.
Dolores ei herää, ei tulkitse, ei kuule.

19.
Neitsyet ja Dolores kulkevat unen puutarhoissa. He keräävät
siiviltä lehtikultaa ja lukevat lennossa sen mitä perhonen ei koskaan,
koskaan ehdi kirjoittaa.

20.
Miten pieneksi ja kirkkaaksi maailma on tullut!
sanoo Dolores ja nukkuu. Unet valkeiksi pestyt.
Öljylampun keinahdukset katossa.
Savukoukerot vedenvärisessä ilmassa.
Pyhäinkuvalla kultaiset tohvelit.

21.
Kauneus, joka on ihmisen omaa,
ei enää nuoruuden myötäsyntyistä suloa
vaan valmistuvan freskon ylvästä peruuttamattomuutta:
Tämä on Dolores.

22.
Dolores ruusupuussa
Dolores linnunlaulussa
Dolores kaikkialla.

23.
Kasvot valoa valkoisemmat ja levossa.
Kaikki ympärillä kasvaa ja suikertaa.

24.
On kirjoitettu, kaikki on nimeen kirjoitettu.


Tunnustuksia [1-12]

Tunnustuksia [13-24]

Spinozan tulppaanit

Rannalla

A propos Kavafis


 
Kokoelmasta Erotus, 1995.