SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

ANNUKKA PEURA (s. 1968) esikoiskokoelma Kaaoksen matkustaja sai J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaana esikoisteoksena 1989. Toinen runoteos Erotus ilmestyi kuuden vuoden jälkeen v. 1995 ja se sai Kalevi Jäntin palkinnon. Peura tutkii muistia sekä kokemisen ja kielen suhteita: milloin sana irtosi esineestä ja tunteesta? Peuran vuolaasti assosisoivat runot kurottuvat kielen tuolle puolen, mutta samalla kielen ja runon oma rakenne pitää niitä tällä puolen.
TUTKIMUSMATKAILIJA KULTTUURIPERINNÖN KIRJASTOSSA
Tunnustuksia [1-12] 

1.
Kukka aukeaa, sen kasvot valoon käännetyt valoa valkoisemmat.
Kaikki ympäriltä katoaa, kadut, puut. Kaikki on kirjoitettu.

2.
On kirjoitettu, joka tuhannes vuosi kukkivat pensaat tulisin kielin.
Ja kukan nimi on Dolores ja hän on kauneus ja hän on kipu.

3.
Ja kukan nimi on Dolores.
Hän ruusujen ritari on
ja hyasinttien hidalgo:
hän tänään on kuolematon...

4.
Ei kuole hän tänään,
on käsi kasvoilta hetkeksi riisunut pois epätoivon.
Ja haava joka tulvii tulvii sisäänpäin, nukkuu.

5.
Hänen kasvonsa
minun käteni
ja kaikki mikä on.

6.
Dolores ruusupuussa
Dolores linnunlaulussa
Dolores olkapään kuopassa
Dolores suudelman suussa

7.
Syvältä hän saapuu itseensä.
Silmäluomilla pienet meritähdet yhä värähtelevät.
Hänen aurinkonsa on suuri ja pupillinsa pieni.

8.
Hänen aurinkonsa värjää hiusten perihelionin.
Hänen vaatteensa taipuilevat vartalon kultaisilla dyyneillä.

9.
Sylissä torsona, hiukset kaulan kahden puolen
hän on hän on hän on

10.
Nämä ovat: illat, joissa vielä viipyvät ohikulkijoiden varjot.
Tuoksut, jotka laskostavat terälehtensä sateen alle.
Niiden laakealla keskustalla, luisena ja totisena, pieni kuolema.
Ja pieni d.

11.
Hän seisoo yksin ajatuksen rannalla.
Silmien ympärillä mustat renkaat leviävät.
Pensando en la muerte.

12.
On oltava aurinko tai ei mitään, sanoo Dolores.


Tunnustuksia [1-12]

Tunnustuksia [13-24]

Spinozan tulppaanit

Rannalla

A propos Kavafis


 
Kokoelmasta Erotus, 1995.