SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

LAURI OTONKOSKI (s. 1959) on kulttuurin monitoimimies: runoilija, muusikko, esseisti ja musiikkikriitikko. Hän on julkaissut seitsemän runoteosta, lastenkirjan sekä esseitä. Otonkosken runoissa havainto on aihe. Maailman annetaan virrata aistien ja tajunnan lävitse. Ironiset reunahuomautukset maustavat yksityistä kokemusta. Otonkoski on saanut Nuori Suomi –palkinnon vuonna 1995, Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon vuonna 1996, Pekkas-palkinnon vuonna 1999 ja Kirkkotaiteen Engel-palkinnon vuonna 2001.
IHMISENÄ OLEMISEN KIPEYS
Kukkulan luotsi 

Pyhitetyn polun päässä tässä lähellä
paaden alla niitä
jotka jo saivat kaivoksensa valmiiksi
ja piilottivat syntymänsä kultajyvän.

Näinkin kuvautuu rauha, kaikki on toisin kuin sanoissa väitetään,
mutta sinuako siitä syyttämään,
maailmaseni.

Vai syytätkö sinä,
ulommaisen ulokkeen
ulommaisin pinja,
epätasaisesti rakennettua Eurooppaa. Eihän sinua,
joka olet kukkulan luotsi,
luotu toivomaan tai pelkäämään
vaan tietämään tie
läpi varmuuden ja harhautusten peilisolan.
Mutta sinäkin toivot, sinäkin syytät ja pelkäät,
kuukautisesi ovat myöhässä,
sehän on suurenmoista, an sich, ja kauheaa,
niin kuin kaikki reppuusi sujautetut yllätykset,
joista kertyy papin, lääkärin
ja filosofin palkka.

Voi pinja, pinjaseni, sinutellaan me nyt
ja huomiseen,
viimaan ja pelkoon

olkaamme taipuvaiset murtumatta edelleen.


Ja elämä jatkui, se jatkui

Elokuussa pilvet komeita kuin...

Aamuisin alamme köyhyydestä

Se on jotain

Credo

Sonatiini

Kolme auringonlaskua

Paossa

Toista maata

Olemista

Akvedukti

Kaikki linnut muuttivat

Maailmassa ei ole

Maailmassa ei ole enää

Kuuluuko tämä sinne

Molemmat säkeistöt

Tuokiontäysi

Yrttiviisautta

Lämmön muoto

Jokaiselle teistä

Viisi

Korvan kävelystä

Mutta

Kolmannesta

Kukkulan luotsi

Kenties

Liian lähellä

JOS KÄSILTÄ KYSYT

Ei-toivotut

Loru

37 sanaa, joita yksikään jumala...

Milloin?

Hiekalle rakennettu

Toscanalainen vertikaali

Runo


 
Kokoelmasta Musta oli valkoinen, 1995.