|
Yrttiviisautta
Uudet kirkot, vanhat soinnutetut urut ja toistot kuin rukous tai seitsenääninen psalmi. Vähäistä sinistä vasten sata ihmistä uskomassa lentäjiin ja turvavöihin. Vain hiukan liian kova tuuli.
Mutta minun sydämenihän se oli, se lastattu laitos, joka kulki neljän odotuksen kautta tähän, juuri tähän missä sinä aiot, molemmin käsin, tuskin kuuluvasti katkaista timjaminoksan tuoksuvan elämän.
Se äänetön katkeaminen, pölyn puhe, sanoi kaiken minkä ymmärsin.
|