SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

RAKEL LIEHU (s. 1939) on kirjoittanut kasitoista runokokoelmaa ja kaksi romaania. Liehua pidettiin 1970-luvulla epätavallisena uusromantikkona, joka uudisti uskonnollista runoutta ajatukselliseen suuntaan. Kokoelma Kubisseja (1992) merkitsi uuden alkua: se on raju kubistinen purkaus kohti uutta ilmaisua ja kielen iloa. Kolme seuraavaa kokoelmaa murehtimatta ! smaragdinen (1993), Readymade (1995) ja Skorpionin sydän (1997) syventävät tätä linjaa.
HAJALLEEN SIROTELTU KOKONAISUUS
HAJALLEEN SIROTELTU KOKONAISUUS 

Rakel Liehu (s. 1939) tunnettiin pitkään lähinnä omaperäisenä hengellisenä runoilijana. Esikoisellaan Ihmisen murhe on yhteinen (1974) sekä kahdella seuraavallaan Savikielellä minä ylistän (1975) ja Valo, läheisyys (1977) Liehu toi uskonnolliseen runouteen uutta, filosofisempaa sisältöä.

Liehun 80-luvun kokoelmissa korostuu maallisen ja taivaallisen rakkauden rinnakkaisuus. Hengellisyys ja lihallisuus sulautuvat, arkisinkin objekti kätkee mahdollisesti itseensä ilmoituksen korkeammasta. Vuosikymmenen lopulla Liehun intohimoiseen runoon alkaa sekoittua 90-luvulla kunnolla kubistis-avantgardistiseen kukkaansa puhkeavaa älyllisyyttä ja geometrisuutta, joka on ikään kuin ideatasosta riisuttua.

Vuonna 1992 ilmestynyt Kubisseja mullisti Liehun runoilijakuvan. Kubisseja, kuten myös sitä seuranneet murehtimatta ! smaragdinen (1993), Readymade (1995) ja Skorpionin sydän (1997) linkittyvät selvästi kuvataiteiden modernismiin. Kielellisesti virtuoosimaiset runot assosioivat hillittömästi ja ovat sirpaleisia kubistisella tavalla. Kollaasimaisesti järjestyvien fragmenttien ei ole usein tarkoituskaan muodostaa ehyttä kuvaa.

Liehu itse määrittää runoilijanlaatunsa: ”Eräänä päivänä vastaani tuli kubistinen maalaus, hajalle siroteltu ja koossa yhtä aikaa. - - Olevaan radikaalisti heitetty sivulause tämän kaiken alkoi kertoa - - sanat joilla ei ole aina loogista, mutta jokin muu, rajumpi yhteys.” Kuinka rajuja nuo yhteydet lopulta ovat, riippuukin sitten lukijan halukkuudesta osallistua taideteoksen luomiseen.

Markku Paasonen on kuvannut Kubisseja osuvasti Picasson aikalaiseen runoilija Pierre Reverdyyn rinnastaen pistemäiseksi, punktuaaliseksi: ”jokainen lause on aksentoitu, painokas, mutta toisaalta runosta on vaikea löytää painoltaan selvästi poikkeavaa kohtaa, ydinajatusta, -kokemusta, langanpäätä josta käsin runoa voisi lähteä kerimään auki”.

Liehu piilottaa langanpäät esimerkiksi viemällä elliptisyyden niin pitkälle, että säkeet voivat katketa jopa kesken sanan, jäädä leijumaan ”pilven pääl-” torsoina kuin antiikin veistokset. Liehun runot ”etenevät” nytkähdellen, sanan ja merkityksen rajoja venytellen, syntagmaattisia ja paradigmaattisia tasoristeyksiä pilkaten. Päällekkäin ja limittäin kasautuvien kuvien laukaisemat assosiaatiot edellyttävät usein lukijaltaan logiikkakytkimen napauttamista nolla-asentoon.

Koska Liehu ammentaa modernismin meillä ilmeisen huonosti tunnetuista traditioista, hänen lyriikkaansa on erehdytty pitämään milloin liian vaikeana milloin veret seisauttavan uudenlaisena. Sikäli Liehun runoudesta vasta orastavasti kiinnostuneille voisi suositella tutustumista modernismia, avantgardea ja miksei romantiikkaakin haarukoiviin historiikkeihin.

Mutta ennen kaikkea kannattanee vain heittäytyä Liehun unohduksen ja muistamisen rajoilla katkokävelevään runoon, haltioitua näyistä niin kuin runoilija itsekin: ”Minä levitän käteni: Tänne vapaata ruhtinasilmaa!”

TUOMO KARHU

Ihmisen murhe on yhteinen (1974), Savikielellä minä ylistän (1975), Sininen Lasarus (1976), Seth Mattsonin tarina (romaani, 1976), Valo, läheisyys (1977), Runoja 1974–1977 (1978), Punainen ruukku (romaani, 1980), Liian lähellä, liian äkkiä (1982), Gammayökkönen (1985), Joki sepittää minulle (1987), Kubisseja(1992), Murehtimatta: smaragdinen (1993), Readymade (1995), Skorpionin sydän (1997), Sininen kala (esseitä, 1999), Helene (romaani, 2003), Bul Bul (2007)


Aivot, koukulla hellästi

Lapseni Mantelisilmäni

Huoneessa joka on numeroitu

Maan kuuma kohtu kiehuu

Olemattomasta me synnyimme

Verenpunaisen pikarin herättämänä

Liskojen

Jumaluudesta

mutta kun pienin kruununprinssi...

Kiitoradan kaistat?

Syvä.

Jos kaikki syntyy hylkäämisestä

Me synnyimme

Tuuli iskee ruohosta tulta

Mutta minä

Emme tahtoneet tänne

Kuuliaisesti