|
Kuun kylmässä suosiosssa kävelen luoksesi hitaasti sydämeni hiillos sykkii. Ohitan museon, hevosen kivisen loikan, tutut ovet, korttelit, kyltit neon-enkelit, jossain valo soi.
Ajattelen: rakkautemme on vain väline Ajattelen kuu katoaa, avaudun kuin kirja, luet rakkauteni ruusun.
Kuu katoaa, hämärässä värit odottavat, niin keskityn lävitse todellisuuden, luoksesi lävitse talojen
|