|
Tämä tempo, tämä temppuileva näky en kyllästy siihen koskaan haluan yhä uudelleen huomioida nuo havut valon, valveutuneet pensaat nuo kuusten värttinät eikä mysteerejä pidä olla huomaavinaan ne lähestyvät itsestään hiljaa.
Olen vakuuttunut kaikesta, pudotan nimet, nimeäminen on kiertämistä, ja kuuset
suostuvat tuuleen, kuin pienet eiffelit ne huojuvat, ja minä suostun uskoon etten koskaan ehkä enää ole siten niin yksin kun sinä nukahdat kesken suudelman.
|