Jotta kuulisin
meren viuhtovan edessäni kosteana nyrkkinä
jotta koira loikkaisi korkealle esiin maisemasta
viidennestä ilmansuunnasta
suussaan kinnas
ja laukkaisi ohitseni

olen,
kovassa tuulessa kovana kesänä
puun tuhatbuddha kamppailee
kaikki koristeensa yllään.

Olen,
kuolema alaston
nukkuu jossain,

olen,
painan mieleeni:
hylky lepää meren pohjassa,
aalto hylkää kallion,
tuhat suuntaa
Olen
Minä
särkyneille kaupungeille,
minä
hämärälle
vailla syvyyttä,
veden patsaille
valon kuparille
valon
petokselle
Nopealle
hämärälle