SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

HEIDI LIEHU kirjailija ja filosofi (s. 1967) on julkaissut viisi runokokoelmaa sekä kaksi romaania. Lisäksi hän on julkaissut useita filosofisia teoksia, joista tunnetuin on Perhosten valtakunta, yli tuhatsivuinen naisfilosofinen kulttuurianalyysi ja utopia.
KAUKAISIN EI OLE KAUKANA
KAUKAISIN EI OLE KAUKANA 

Väiteltyään 22-vuotiaana Suomen nuorimmaksi filosofian tohtoriksi Heidi Liehu (s. 1967) julkaisi rivakkaan tahtiin niin ilmaisultaan kuin teemoiltaankin vuolaina polveilevat runokokoelmat Meillä on silmät (1990), Mitä ei ollut (1991) ja Lumoava selli (1992).

Liehun lyriikkaa leimaa jännite ”kuuman” intohimon ja ”viileän” älyllisyyden välillä. Esikoisessaan Liehu kirjoittaa: ”Tämä uusi rytmi, / kuin kyyt nytkyisivät vasten kantoja, / rullalla / sihisten / mutta unohtuneina. / Nämä kuviot yhdistävät aistini; / korvani tunkeilevat jo silmiini asti / niitä on monta / monta meren reunaa / heilureina / väreinä / valopaljetteina / paljaina vasten luomieni aseetonta sisäpintaa. / En enää näe merkkejä sisällöistä, / se ei ole enää pelkkä kani tai ankka”.

Kiivaasti hakkaava rytmi ja silmiin tunkevat kyyt liudentuvat lähes huomaamattomasti kielitieteelliseksi pohdinnaksi, joka ei kuitenkaan syö edeltävien kuvien tehoa. Liehu tulee osoittaneeksi, kuten monissa muissakin runoissaan, ettei etäisyyden otto automaattisesti neutralisoi. Huumautua voi yhtälailla tietoisuuden kuin aistienkin voimakkuudesta - ja olisiko jopa niin, ettei edes rakkauden tarvitse olla pelkästään sokeaa...

Niin tai näin, Liehun vahvuuksiin kuuluu sekä tieteen että taiteen tekijälle arvokas kyky nähdä arvaamattomia ja silti itsestään selviltä tuntuvia yhteyksiä. Anna-lehdelle vuonna 2000 antamassaan haastattelussa Liehu valaisee lyyristäkin ajatteluaan: ”Meditointi ja intohimo ovat saman sukuisia asioita – molemmissa on tietyssä mielessä kyse itsensä kadottamisesta, ja kuitenkin niistä molemmista saa valtavan energian. Aivotutkimusten mukaan Intian joogien aivokäyrät ovat samanlaisia kuin ihmisellä silloin, kun hän saa orgasmin. Sama aivosähköinen muutos tapahtuu voimakkaassa luovuudentilassa – ulkoiset huolet menettävät merkityksensä.”

Liehun lyriikan tunnusmerkkejä on myös mikroskoopin ja kaukoputken takaisten maailmojen läsnäolo. Runot sijoittuvat paitsi Helsinkiin tai vaikkapa Pariisin myös maailmankaikkeuteen, joka kuhisee elämää niin maassa, meressä kuin taivaassakin. Rakkaus Pariisissa -romaanin (2000) tavoin rakkauden pääkaupunkiin sijoittuvassa Pitkissä hyvästeissä (1995) avaruuksia syleilevät motiivit rinnastuvat verevään rakkauslyriikkaan. ”Koko kehollani saat pitää minua aloillani / etten hajoaisi galakseihin, / rakastan niin sinua”, Liehu esimerkiksi kirjoittaa.

Edelleen mikro- ja makrokosmoksissa tapahtuva Keskiyön enkelit (1996) on toistaiseksi Liehun viimeinen runokokoelma. Vaikenemista runoilijana selittänee kasvanut kiinnostus yhteiskunnallisia kysymyksiä kohtaan. Liehusta on viime vuosina kehkeytynyt aktiivinen yhteiskuntakriitikko, joka esimerkiksi Perhosten valtakunnassa (1998) kritisoi postmodernin tieteenfilosofian arvorelativismia ja teoksessaan Vasen oikea vasen oikea (2000) analysoi tinkimättömästi presidentinvaaleja sekä Suomen poliittisia valtaideologioita.

Tuoreimmassa itsekkyyden kulttuuriin pureutuvassa teoksessaan Ihmisestä, jumaluudesta ja onnesta (2002) Liehu sanoo suoraan sen, minkä on voinut rivien välistä lukea jo hänen runoistaankin: henkilökohtainen onnellisuutemme on suorassa suhteessa kykyymme rakastaa koko luomakuntaa eläimistä kasveihin asti.

Tuomo Karhu

Søren Kierkegaard's theory of stages and its relation to Hegel (tietokirja, 1990), Meillä on silmät (1990), Mitä ei ollut (1991), Lumoava selli (1992), Kirsikankukkia (tietokirja, 1993), Pitkät hyvästit (1995), Keskiyön enkelit (1996), Perhosten valtakunta (tietokirja, 1998), Vasen oikea vasen oikea (tietokirja, 2000), Rakkaus Pariisissa (romaani, 2000), Ihmisestä, jumaluudesta ja onnesta (esseitä, 2002), Café Mandarin (romaani, 2002), Ihminen ja terroristi (tietokirja, 2004), Ihana Kristus (esseitä, 2006)


Jotta kuulisin

Taas tuoreita

Kasvoni

Tämä alati

Minkä huomisen verhoavat sumun

Taas on kesä

valitsisin

Taivas: kylmä

Olet minua

Tämä tempo, tämä

Meillä on niin vähän aikaa

Kuun kylmässä suosiosssa

Saat tarinan rakentamastani

Olen kahdenkymmenen seitsemän

Puistossa

Eläkäämme niin kuin ikuisesti

Täällä mikään ei maksa paljon

Tie odottaa tiheikössä

Yritän totuttautua

Sateen moskeija

Kesä merkitsee raskaita päätöksiä

Antautumista