Silti olen matkustaja     istun paikalleni
ja annan maan liukua       Se joka istui 
vierelläni
pimeää silmäämättä toisiimme silmäämättä
ei enää istu    Maa liukuu eteenpäin
maa kääntyy syvenee multaantuu
Istun yhä    tunneleita tunneleita pitkin
liike pyyhkii kivun pyyhkii varjollaan varjot

Olen matkustaja annan maan liukua nousen 
tähtiä kohti
kaupungin kirkastuneita kasvoja kohti 
maininkeja
niiden välillä

      - vaikka matkustaminen ei ole enää 
samaa
      kuin ennen Artaud'n eksotiikan 
aikoihin
      Balmontin meksikolaisten ekstaasien

En saavu perille    rajat on jo vedetty edessä 
periferia
Olen matkustaja ohitan näkyjä istun niiden 
läpi
lähestyn jotain keskusta     en kaipaa perille
matkustan poispäin pimeästä pimeään valoon
kohti rajaa