Taivaalla ei näy tänään ketään,
vain sen suonet pullistuvat ja
auringon pilkut kulkevat pitkin ihoa, auringon piikit.
Silti olen ehjä kuin mikä vain valtameri.
Kierrän kehää, kaupunki kummittelee hohdollaan,
mastot ja veden pinnat kirjoittavat toisiaan.
Kierrän, ei ketään, pitkä laskeva vokaali
kivilaattoja pitkin kuin keskiajan hymni
tai uskon puhdistus. Ei ketään -
hänellekö lauletaan? Sillekö kaikki nämä
mastot ja vesien kimallus? Mikään ei muutu,
altaiden vesi ei vaihdu, kierrän.
SILTI