Taivaan herra, olen väsynyt merkkeihin,
enteisiin joita syydät usein päivittäin,
jotka ovat tyhjiä ja jättävät sydämen yksin.

Taivaan vallat, ettekö voi pitää pienempää ääntä,
sekaannutte kaikkiin asioihin ja ohjaatte ne
sivuraiteille. Luuletteko että minua kiinnostaa
raataa koko ikäni tai että vietän aikani oppien 
vieraita askelia?

Taivaan asukkaat, ette suostu vetäytymään
vaikkaa rattaat surisevat ja koneet
ovat hyvässä rasvassa, vaikka kaapelit
voidaan katkaista ja teollisuus lopettaa. 

Olen täynnä jälkiänne, kummia viestejä,
hikoilen yöt kaiket kun yritän selvittää niitä,
miksi taas juonitte? Emmekö voi selvittää välejä
suoraan? Elin jo toivon suunnitelmien naisen 
avainten tuolla puolen. Katsokaa nyt,

tämä on normaalia elämää, business as usual,
ja se antaa minulle iskuja vatsaan, tämä on blues. 

Taivaan herra, taivaan armoton kone, 
pyörit ja pyörit ja annat minulle rauhan
ja tuskan ja taas yhden levottoman päivän. 
Arvostan sitä kaikkea, aina, anna rauhasi
uudestaan, anna minulle uusia merkkejä.