SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

JUKKA KOSKELAINEN (s. 1961) esikoiskokoelma Kierros ilmestyi vuonna 1995. Sen jälkeen hän on julkaissut kokoelmat Erään taistelun kuvaus (1997), Niin lavastetaan lännen taivas (2001) ja Mitä et sano (2005). Niiden lisäksi häneltä on ilmestynyt esseekokoelma ja useita käännöksiä, mm. Octavio Pazin ja Paul Celanin runoista. Koskelaiselle on myönnetty Eino Leinon palkinto vuonna 1992, Kalevi Jäntin tunnustuspalkinto vuonna 1995 sekä Einari Vuorela –palkinto vuonna 2000.
KADOTETUN PYÖRTEISET KERROSTUMAT
Mietelyriikan luonnos 

Imperiumin reuna on sen tärkein osa. Reuna liukuu herkästi,
  mutta sanotaan, että tässä se on. Aseet on pidettävä koteloissaan.
Lyijynsiniset sinkkiaallot kumisevat edessä taas kerran,
  uskon että tajuat kuvan. Virta tuo sekaan ajopuuta, näkinkenkiä 
  ja sakkaa, eli kaikkea mitä riveihini käytän. Hyvä palvelus.
Viime vuonna kirjoitit, toiselta puolelta: olet paljossa kuin minä, 
  en tajunnut sanaakaan. Siitä lähtien olen etsinyt kuvaa joka 
  kuvastaa välimatkaa: jälkeni huuhtova vaahto, horisontin värinä,
  muinaisen metriikan mukaan laukkaava valtameri? Vaan ei täsmää.
Ja miten kuvaan tapaamisen muiston (vihdoin lähietäisyys): korppi
  iskee vimmatusti siipiään luolassa, nuotion jäljet vasten aamuruskoa,
  rannalla yksinään Hamletin repliikkejä kailottava näyttelijä…
Mutta valtameri elää omaa elämäänsä: ei se ole minkään intohimodraaman
  näyttämö tai vastine hylätylle sielulle, ei edes kun tähdet kimottavat
  vahvasti taas jänis jää auton alle.
Silti koin jotain aivan muuta kun piti juosta paloportaita ja joku juoksi
  takana vaan ei saanut kiinni tai kun Broadwaylla joku jäi tuijottamaan. 
  Vaikka puhun feminiinisuvusta, en tehnyt elettäkään, jäin vain 
  kummeksumaan uskontojen otetta, noin yleensä. 
Ja sanotaan että kieli kilkattaa itsekseen, sen peittää solmujen vyyhti
  ja jokainen varma lause on vain ruostuva kansi kuhisevan kuilun yllä. 
  Vaan jokin tunkee läpi: outo tuntuma siitä että pallea tajuaa enemmän kuin
  aivolohko; 
imperiumi on maamerkki siinä kuin itsensä korottanut vanha pakanajumala,
  joka on vain siirretty syrjemmälle. Toimin itsekin kuin kone. Jokainen ärsyke saa minut syttymään. 
Kuuletko vielä? Sanoin jo että reuna liikkuu herkästi, ei nyt voi
  nähdä samaa maisemaa kuin eilen, ei nyt voi alkaa selittää sitä.


Traveloque

lähemmäs merta lähemmäs sineä

ei ainoa tähti ei merten majakka

ajelehdit hiekkaa

Nyt

Mietelyriikan luonnos

Öinen rukous

Illallisen aikaan

jos kerran olet siinä

Kun levä ei enää kuki

... etkö näe muutosta auringossa

Myös tänään

Etelän risti

Matkustaja

Puoli yötä

Ultramar

Miekat

Kuumeen jälkeen

Unen jälkeen

Tuntematon tekijä

Kehätien elegia

Juhlaruno 7.5.1994


 
Kokoelmasta Erään taistelun kuvaus, 1997.