Menet siis avomerelle, korkealle merelle
missä jumala asuu missä tuonenpäivä alkaa.

Seilaat myötätuuleen ja seilaat yhä korkeammalle,
sade lyö selkään, viima nostaa kiehuvat harjat.

Eteenpäin alus, eteenpäin meri, eteenpäin lentohiekka.
Meren jumalan tehtävä on kiskoa ja noutaa voitto kotiin.

Voitto on varma, ja meille jää harha, paloöljy, toinen elämä.
Suuri meri pysäyttää kuvat ja seisauttaa veret.

Eteenpäin: jos menetit sataman, vertaukset jäävät voimaan,
on aina toinen, kolmas merimerkki ulapan takana,

kirvelhehkun takana - ja elämä ei ole merimatka,
mutta sen suureet ovat levää, liejua ja merenneitoja.