Jokainen lumihiutale piirtää oman nimensä
ei taivaaseen eikä maahan, vaan tähän paperille.
Jokainen lumihiutale, tämäkin 
tässä köyhässä lähiössäni, piirtyy
ei kirkkomaan ankaraan multaan
tai kuuraisille nummille vaan juuri tähän
tälle paperille johon sinutkin laitan istumaan
ja itseni sinun viereesi.

Ei mikään liiku, miten voisikaan,
sillä kaukaisinkin tähti on yhtä lähellä kuin käteni,
jota nojaan ohimoani vasten, valovuodet
kuuluvat väärään kosmologiaan, siihen 
joka haluaisi erottaa meidät. 

Minulla on kämmenelläni yhtä monta 
maailmankaikkeutta kuin taivaalla on tähtiä
yhtä monta ääretöntä pistettä, kuvaa. 

Varikset kiertävät koivunlatvaa
kuin pilveen kaiverrettua grafiikkaa.
Eivät ne lennä, ne hengittävät kuten sinäkin
köyhässä lähiössä köyhän runoilijan kainalossa,
aina samassa pisteessä.