Minua palvotaan, olen äiti.

Tulee metsästä ampuja perisokea
ja surmaa sukuni.
Hän irrottaa vaarattoman lapseni hampaat

ja naulaa umpeen suun,
joka löysi minulle ensimmäiset sanat.
Kallon hän ripustaa hongannokkaan
ja säästää pelkät luut.
Minun lapseni on ravitseva peto,
pysyvä ja mahtava.
Saat syödä sen lihat, ampuja iänikuinen,
tiedä nielleesi maailmanpuuta, lehtevää.

Minua palvotaan, olin äiti.
Minun lapseni ehjät luut nousevat ylös
ja antautuvat uudelleen
maan päälle,
uudelleen tapettavaksi,
uudelleen hiljennettäväksi.