Aion pitää puheen
jota säestää urkujen

vaimea pauhu lehteriltä.
Kaikki kuuntelevat,

silmäpareista tunnistan
vain yhden.

Tämä on talviuni
hitaan verenkierron

luminen luola.
Kuinka enkeli voisi

säveltää sulkasiivillään,
kun nuottipaperia hallitsee

ahdas viivasto?
Kotikaupunkini on valkoinen tähti.

Kävelen sen kuorrutetuilla kaduilla
kuin ulappani rannoilla.

En ole nähnyt susiemon nisiä
en maailman solisluita.

Levyssä on naarmu, joka toistaa
kuinka kauan tätä oikein kestää.

Elämä pitkä, ei ulotu.
Valitse oikeauskoisuus,

minä uskon tyhjyyteen, 
se ei ole sairaus.