SUOMEKSI | SVENSKA | ENGLISH | FRANÇAIS | DEUTSCH | ESPAÑOL | ITALIANO

JUHANI AHVENJÄRVI

CLAES ANDERSSON

EVA-STINA BYGGMÄSTAR

TOMAS MIKAEL BÄCK

AGNETA ENCKELL

MARTIN ENCKELL

TUA FORSSTRÖM

PENTTI HOLAPPA

JOUNI INKALA

RIINA KATAJAVUORI

JYRKI KIISKINEN

TOMI KONTIO

JUKKA KOSKELAINEN

LEEVI LEHTO

HEIDI LIEHU

RAKEL LIEHU

LAURI OTONKOSKI

MARKKU PAASONEN

ANNUKKA PEURA

MIRKKA REKOLA

HENRIKA RINGBOM

PENTTI SAARITSA

HELENA SINERVO

EIRA STENBERG

ANNI SUMARI

ILPO TIIHONEN

SIRKKA TURKKA

MERJA VIROLAINEN

KJELL WESTÖ (ANDERS HED)

RIINA KATAJAVUORI (s. 1968) esikoiskokoelma Varkaan kirja ilmestyi vuonna 1992. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt neljä muuta runokokoelmaa. Hän on julkaissut myös kolme proosateosta ja kolme lastenkirjaa.
NAISEN VÄHEMMÄN RUUSUINEN OSA
NAISEN VÄHEMMÄN RUUSUINEN OSA 

Katajavuoren runot ovat usein leikkisiä, sanottava pyritään ilmaisemaan tuoreesti ja toisin. Verbaalinen iloittelu on äänenpainoltaan usein ironista, itseironista ja humoristista. Teemoina ovat äitiys, naiseus, kirjoitus, arkipäivän outous tai tuttuus, mutta henkilökohtaisen tuntuisista aiheista huolimatta runojen puhujassa on aina paljon ulkopuolista tarkkailijaa. Tämä tuo ilmaisuun keveyttä ja tiettyä ”puolueettomuutta”.

Yhteiskunnallinen runoilija Katajavuori ei ahtaassa mielessä ole, mutta feministisiä painotuksia hänen tuotannossaan on. Hän ravistelee käsitystä siitä, mitä aiheita lyriikan tulisi käsitellä, mistä teemoista tai äänenpainoista käsin ylevä ja monimerkityksellinen voidaan tavoittaa. Hän kuvaa äitiyttä ja arkipäivää itseironian ja lämpimän huumorin valossa Painoton tila, 1998 ja Koko tarina, 2001). Runoja on helppo lähestyä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat yksinkertaisia.

Katajavuoren kieli on iloista. Runot pyrkivät sanallisella leikillä ja irrottelulla, paradoksaalisesti kielen kanssa flirttailemalla, irti lyyrisyyden vallasta. Käytännössä se näkyy mm. runsaana slangin ja puheenomaisuuden käyttämisenä. Runoilija myös hyödyntää usein kuvastoa, joka rikkoo peruslyyrisyyden odotusta vastaan.

Lyriikan lisäksi Katajavuori on kirjoittanut myös proosaa: romaani Hevikimmat ilmestyi vuonna 1999 ja lastenkirja Pentin aprillipäivä vuonna 2002. Hänen runoissaankin on toisinaan kerronnallisuutta. Niissä on myös runsaasti konkreettisia kuvia ja ajankuvausta, samoin intertekstuaalisia viitteitä sekä viitteitä muihin taiteenlajeihin. Intertekstuaalinen leikki (mm. rukousten variointi kokoelmissa Varkaan kirja, 1992 ja Painoton tila) ja lukuisat kulttuurihistorialliset viittaukset ovat olennainen osa Katajavuoren estetiikkaa. Hänen ironinen tapansa tarkastella runoilijuutta ja runon syntymistä luovat runoihin myös metalyyrisiä kaikuja.

Teemat Katajavuoren runoissa vaihtuvat uran alkuaikojen tyttöenergiasta ja metalyriikasta (Varkaan kirja ja Kuka puhuu, 1994) naiseuteen, vanhemmuuteen ja perheeseen. Viimeisin kokoelma Koko tarina käsittelee ennen kaikkea äitiyttä. Siinä kuvataan sukupolvien jatkumoa, linjaa isoäidistä lapsenlapseen: syntymisen, vanhenemisen ja kuolemisen ”koko tarina”. Toisaalta kokoelman nimi on myös ironinen, eihän näin isoista teemoista voi yhdessäkään teoksessa sanoa tyhjentävästi kaikkea.

Katajavuoren lukuisat populaari- ja korkeakulttuuriset viittaukset sijoittavat runot selkeään ajalliseen kontekstiin. Vaikka runoilija ei olekaan nostalgikko, eikä hänen kuvauksensa ole koskaan vailla kritiikkiä tai ironiaa, hänen runoudessaan on silti vahva muistin painotus. Muistaminen, muistot ja tarinat ovat sitä, mistä koostumme, ja näitä tarinoita Katajavuori tutkii.

Saila Susiluoto

Varkaan kirja (1992), Kuka puhuu (1994), Painoton tila (1998), Hevikimmat (romaani, 1999), Koko tarina (2001), Pentin aprillipäivä (lastenkirja, 2002), Lahjat (romaani, 2004), Pentti Kanariansaarilla (lastenkirja, 2006), Kirjeitä Jekaterinburgiin (novelleja, 2006), Mennään jo kotiin (lastenkirja, 2007), Kerttu ja Hannu (2007)


Kun Smirnoff on loppu

Totuus vai tehtävä

Minä olen karhu ja syön sinut

Kadotettu synti

Hän nimitti itsensä varkaaksi

Haluan kääntyä suuntaan

Kriitikot, unohduksessa väkevät

Ikävä Timanttikauppiaan kauppaan

Tien pää

Syntymä

Varjo

Alttarilla

Päivän kysymykset

Ryöhkötär

Paluu

Makaavat raukeina tuiskussa

Edistys

Talvenpuut yöpuut surupuut

Perspektiivi

Paljain päin

Viesti

Todistaja

Ohituskielto

Kun panen silmät kiinni

Pakkanen on sulkenut ikkunat

Daami

Sunnuntai

Dialogi

Odotus

Hyvät teot

Unessa naarmuuntuva nainen

Suo

Yksinäinen tie

Herääminen

Määritelmät

Roolit

Mieto jäähyväinen

Ylevä tehtävä

Jouluruno

Muukalaisen käsi

Tönöt olivat pienempiä

Tämä kaupunki on tauti

Raja ei ole linja

Muutokset

Kun olimme palanneet metsästämästä

Valista kasvosi

Ritarin lähtö

Heijastus

Punasuinen lintu

Teoria ja käytäntö

Uskontunnustus

Perinne

Naiset ja heidän verhoilunsa

Elin

Ruorimies

Pyhimysneito

Lumen valo

BOOGIE MAMA